A124 - Pisteosien kunnostelua

 Avon jalopuut ei olleet mitenkään valtavan huonot, mutta olipa tämänkin kepinympäryspuuhun tullut jo halkeamia. Näiden pelastettavissa olevien puiden kanssa olen nykyään toiminut niin, että hion pinnan ensin tasalle. Sen jälkeen yleensä halkeaman pohja/ura näkyy selvästi. Jos ura on leveä, voi pohjalta pilkottavaa värjäämätöntä puuta hieman värjätä sopivalla marker-tussilla. Sen jälkeen ura liimataan umpeen nestemäisellä pikaliimalla. Sitten hiotaan ja toistetaan liimaus, niin kauan kunnes ura on kauttaaltaan liimattu eli ummessa. Tämän jälkeen voidaan hioa pinta kauttaaltaan vaikkapa P600 ja lakata yli pariin otteeseen. Yleensä hion lakkauksen pariin kertaan ja uusin sen, ennen lopulista vesihiontaa ja kiillotusta. Ohjeistan siin mielullin korjaamaan nämä haljenneet hartsipinnat, kuin hiomaan ne kokonaan pois. Toki joskus pinta on niin pilalla, ettei sitä kannata alata korjaamaan, mutta silloin kannattaa ehkä hankkia mielummin parempi paneli kun väkisin korjata vanhaa. Vanhan korjaaminen alusta asti on todella haastavaa ja siitä löytyy artikkeli tästä blogista: Garage fiftynine | Mercedes blog: Puupanelin kunnostus Petrin W124:een (garage59-mercedes.blogspot.com)

Kynnyslistat olivat kohtuullisen hyvät, mutta niissäkin oli alumiiniteippi päässyt naarmuuntumaan ja kupruilemaan. toisessa listassa oli halkeama, jonka korjasin muovihitsaamalla. Listat maalattiin MAston 121 ja päälle tuli ruiskulla 2K mattalakka. Alumiiniteippejä myydään esimerkiksi ebayssa, mutten voi hyvällä tahdollakaan suositella niitä. Ebayn teipit on ohuempaa alumiinia kuin alkuperäiset ja alumiini käyttäytyy eri lämpötiloissa erilailla kuin muovi. Tämä aiheuttaa sen, että vuoden sisään kun on ollut kylmää ja lämmintä, on uudet teipit rutussa. Siispä olen itse teettänut omalla toimittajallani alkuperäisen näköistä laadukasta harjattua alumiiniteippiä, joka on kokonaan vinyyliä eli muovia. Näissä on myös erikois luja liima, joten ne tarttuvat kiinni kuin tauti. Näiden omavalmisteiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa verrattuna ebayn alumiinisiin teippeihin.

Autossa ei ollut ihme kyllä varusteena sähköantennia, joten sellainen oli saatava. Alkuperäine Hirchmann Auta 6000 löytyi kaveriltani Petriltä, ja se vaati toimiakseen ohjainkortin uudelleen tinauksen. Lisäksi piiska oli poikki, joten uusi laadukas Uro:n kromattu piiska saapui jälleen Rockautosta. Pienillä fikseillä tämäkin saatiin siis herätettyä henkiin. Koska antennia ei ollut ollut, sille ei myöskään ollut sähkösarjaa, niinpä kaivelin omista varastoistani liittimen, mihin juotin pidemmät johdot ja asensin paikalleen.

Musiikkipuoleen liittyen tarvike Alpine sai väistyä alkuperäisen Beckerin tieltä. Tähän hätään en löytänyt Grand Prix 2000 mallia, mikä autossa on ollut tehdasvarusteena, mutta sellaista saa tarjota, mikäli löytyy ylimääräinen! Löysin kuitenkin toimivan perus Europa 2000:n, jolle korjasin auton johtosarjat alkuperäisen mukaisiksi, niin, että myös Fader potikka toimii. Lisäksi mankalle vedettiin RCA ja kaiutinjohtoon liitettiin aktiivinen linjamuunnin.

Konehuoneen puolelta maalaukseen lähti ilmanputsarin kansi, jonka varoitustarran jälleen kopioin sekä teetin siitä uuden. Kannen maalasin MB 040 mustalla ja päälle ruiskulla 2K mattalakka.

Tulppien johtokourun suojamuovin joku fiksu oli reijittänyt, että oli saanut tarvike Webaston letkuille laitettua kiinnikkeet kannen päälle. Letkut olisi ensisijaisesti pitänyt muutenkin vetää muualta, mutta hölmöintä oli tuo muovien silpominen. Juotin reijät umpeen, ja kittasin tarvittavilta osin. Päälle penslasin hieman hiontaväriä ennen kuin maalasin 040 mustalla ja 2K mattalakalla. Kuivuttuaan käsittelin kirjaimet Molotowin Liquid chromella. Moottorin etukopasta oli myös tähti mennyt rikki, eikä sitä löytynyt mistään, joten mallinsin tähden mittojen mukaan ja 3D tuloste maalattiin samalla Liquid chromella.

A124 - Maalaukset jatkuu

Muovihelmat, kylkipanelit ja takapuskurin maalasin kaikki uudelleen. Osat eivät olleet kovinkaan huonot, mutta halusin viimeistellyn ulkonäön joka vaatii virheettömät muovit. Väriksi tuli alkuperäinen 3521 Navarrarot. Etupuskuria ei lähdetty maalaamaan, sillä koko puskuri oli uusi alkuperäinen ja maalattu edellisenä vuonna. 

Takapuskurin törmäyslistasta fiksasin muutaman jäljen, ja maalasin sen uudelleen Mastonin 121:llä. Puskurin ja helmamuovien rosterilistat kiillottelin uudelleen pystyhiomakoneessa Sisal laikalla ja kovavahalla ennen takaisin asennusta. Kiinnikkeitä meni jälleen jonkinverran rikki, mutta ne hankin uutena Mega-Autosta (Veholta).

Etu-umpiot purin pois ja irrotin niihin asennetut TYC tarvikelinssit. Koska umpiot olivat hyvät, siirsin niihin omista 500E valoistani vain lasit ja kokosin uudelleen. Näin sain parempikuntoisen kokonaisuuden. Myös tarviketakavalot ja etuvilkut vaihtuivat ehjiin alkuperäisiin.

Maski oli erikoisen himmentynyt, joten metsästin siihen kiiltävämmän kehyksen ja korjasin mukana tulleen alkuperäisen ritilän. Ritilän maalasin tälläkertaa alkuperäissävyyn Galinit graulla ja mattalakalla. Maalasin myös kokardimerkin uudelleen ja asensin uuden tähden. Ritilän alumiinilistat hioin ja kiillotin.

Konepelli uudessa maalissa.

Myös "uusi" konepelti saapui maalarilta juuri sopivasti, ja oli erittäin hyvä. Pellin säädin suoraan, sillä totutusti se oli takareunastaan liian ylhäällä alunperin. Sen jälkeen asensin alkuperäislokarit takaisin paikalleen, jotka istuvat luonnollisesti erittäin hyvin. Seuraavaksi saikin paikoittaa fiksatut umpiot, maskin ja vilkut.

A124 - Ruosteet korjattu, ryhdytäänpä hommiin

Auto vietti Larin hoivissa vain viikon verran. Sisäkaaret oli korjattu siististi käytämällä tarvittavilta osin uusia korjauspeltejä, ja etu-umpion tausta oli nätisti muotoiltu suorasta pellista vastaamaan alkuperäistä. Sisälokareihin Lari oli sumutellut ruosteenestomaalin ja sen päälle 3M:n 2K pussimassaa. Tuo kyseinen tavara on melkoista ainetta, ja muodostaa todella sitkeän suojan mekaanista kulutusta vastaan. Korjauspelleissä kaikki kumitulpan reijät olivat saman kokoisia, joten suurensin molemmin puolin yhdet aukot vastaamaan alkuperäisiä tulppia. 

Ruosteet korjattu, massattu ja maalattu. Kumitulppien reijät täytyi vielä avata.

Oikealla puolen sama juttu tulpat jo asennettuna ja kotelosuojat laitettuna.

Puhdistin pyöränaukot teräsharjalaikalla, ja pesin sen jälkeen tinnerillä. Irtonaiset massat ja pintaruosteet olin kaivanut auki jo ennen hitsauksia. Hioin kevyesti uutta massattua aluetta sileämmäksi, ennenkuin maalasin sisälokarit tummanharmaalla Temadurilla. Hitsauksien kotelon puolet puhdistin ja maalasin Wurthin Roststop quatrrolla, ennenkö ruiskutin sinne melko reippaasti Dinitrolin ML kotelosuojaa. 

Korjattu nurkka ja lähtötilanne ennen maalauksia.

Maalattu ja putsattu tilanne.

Tässä vaiheessa puhdistin myös tukivarret, navat ja jarruosat sekä maalasin ne uudelleen. Myöhemmässä vaiheessa vaihdoin kaikki iskarit uusiin ja jousten, joista kaksi oli katki, tilalle tuli uusi Eibach Prokit. Jarrulevyt ja palat olivat hyvässä kunnossa, joten niitä ei lähdetty uusimaan.

Ilmastoinnin vanha tarra

Sytytyksen vanha tarra

Pohjatöitä

Hiontavärissä.

Lampun tausta oli hieman ahtaassa tilassa.

Helmat oli ehjät, mutta näissäkin oli pohjanpuoleisten kumitulppien ympäriltä massa korkannut, joten kaavin kaikki irronneet massat pois, harjasin puhtaaksi ja sivelin pinnat ruosteen muuntimella. hionnan jälkeen täytin pinnat 2K koriliimalla ennen maalausta. Helmat maalasin uudelleen korinväriin kyljen puolelta, ja pohjan puolelta käytin samaa tummanharmaata Temaduria kuin pyöränaukoissakin. Maalauksen jälkeen asensin puhdistetut kumitulpat takaisin paikalleen.

Lukkopelti värissä. Myöhemminpelti vesihiottiin ja kiillotettiin.

Lampun tausta myös maalattuna.

Uusi ilmastoinnin tarra

Uusi sytytyksen tarra

Alustassa kaikki oli kohtuullisen hyvällä mallilla, joten sen kanssa päästiin lähinnä pesulla. Perämurikka putsattiin ja maalattiin uudelleen. Maalauksen jälkeen sumuttelin kriittisiin paikkoihin ML:ää myös alustan puolelle sekä helmakoteloihin ja muovien alle.

Helmoihin tuli uusi maali päälle.

A-pilarin nurkassa oli ruostekupru joka korjattiin.

Samoin takaluukun reunassa oli pieni kupru.

Massa häivytettynä ennen lakkaa.

Konehuoneen puolella uutta maalia tarvitsi lukkopelti, jossa oli useammassa kohden pintaruostetta. Samoin juuri korjattu umpion poteri täytyi viimeistellä ja maalata. Lukkopellin tarroista otin kuvat ja piirsin ne koneella uusiksi ja teetin uudet tarrat. Lukkopeltiin tuli värimassan päälle normaali kiiltävä 2K lakka ja umpion taakse satiinilakka alkuperäisen tyylin mukaan. Tehtaalla ilmeisesti ovat käyttäneet vain kovetettua värimassaa, mutta halusin parempaa suojaa lakalla.

A124 - Ruosteet pois ja väriä päälle

Saatuani auton hallille, aloitin heti purkamaan sitä tarvittavilta osin, että näen vaurioiden laajuuden. Purin takapenkit ja sivuverhoilut, muovihelmat ja kylkipanelit pois tieltä. Lähes virheettömän alkuperäisen PVC massan alta sitten löytyikin rapeutta, muttei ehkä ihan niin paljon kuin pelkäsin. Käytännössä kaikki ruosteet oli saaneet alkunsa kumitulppien ympäriltä. Auton korissa ja alustassa ei sitten muualla ruostetta ollutkaan, mikä teki tilanteesta hyvin erilaisen jos vertaa vaikkapa saman mallisarjan sedaniin, missä melko varmuudella on yleensä helmojen nostokohdat ja takakelkan kiinnikkeet mädäntyneet. Ne olivat tässä täysin ehjät. Ainoat ruosteet löytyi vasemman etu-umpion takaa etummaisen sisälokarin kulmasta, sekä samaisen lokasuojan kaaren etureunassa oli pieni rupi.

Massan alta rapisi mukavasti tavaraa.

Reikää on, muttei sitten kuitenkaan niin pahasti.

Ja toinen puoli samassa tilassa.

Avo ehti olla hallilla reilun viikon, kunnes matka jatkui siitä Lammille Simolan Larille. Halusin että tämän tason autoon tehdään korjaustyöt oikeasti ammattitaidolla, joten ammattimies sai ne hoitaakseen. Takasisälokareihin hankin korjauspalat Aeromotorsilta, ja annoin Larille ohjeeksi käyttää niistä sen verran kuin on tarve. Etu-umpion taustan mestari lupasi leipoa omin käsin pellistä uusiksi.

Kohti Lammia.

Auton ollessa nyt poissa vaivoista, jatkoin korjaushomma irto-osilla. Etulokarin nappasin mukaan, joten siitä korjasin kaaren pikku rupiongelman ja häivytin sen ruiskulla uudelleen. 

Ruostekorjaus ja epoksi

Hionnan jälkeen häivytys massalla ja lakalla.

Lopuksi vesihionta ja kiillotus.

Isompi juttu oli auton konepelti. Tarina oli mennyt niin, että auto oli tullut Suomeen aikanaan E-malliksi faceliftattuna, kuten nämä melkein aina on. Aiempi omistaja oli alannut autoa jo palauttaa vakiokuntoon hankkimalla siihen vanhanmallin konepellin, maskin ja etuvalojen lasit. Tässä oli kuitenkin käynyt niin, että hänelle oli purkaamosta myyty väärän mallinen pelti, millaista en itse tiennyt olevan edes olemassa. Pelti on toki "vanhanmallinen", mutta se on niin vanha, että se on mallista, missä ei ole lämmitettyjä pissapojan suuttimia. Näin ollen pellin alapuolelta puuttuu peltikouru, johon pissapoikien letkut ja vermeet tulevat piiloon. Tämähän ei luonnollisesti käynyt päinsä, vaan uudesta siististä maalipinnasta huolimatta pelti meni vaihtoon. 

Uusi-Vanha pelti löytyi saman värisenä.

Pelti ei ollut virheetön, muttei huonokaan. Pääasia että oli aito MB osa.

Ruosteet korjattuna ja epoksi pinnassa.

Alapuoli maalattuna pintaväriin.

Ja takapää satiinimustaksi.

"Uusi" vanha pelti löytyi harrastajakaveriltani Arilta. Se oli alunperinkin ollut saman värinen, mutta vuosia seistyään purkuautossa oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Hion maalarin suosituksestapellin ulkopinnat pellille asti. Operaatio otti kaksi työpäivää ja yli 50kpl hiomalaikkoja. Aloitin hionnan karkealla 120 laikalla, jonka jälkeen siirryin 240:iin ennenkö maali oli puhki. Viimeistely tehtiin 400 laikalla kuivana. Sisäpuolelta kävin pintaruosteet läpi teräsharjalaikoilla, ja pensselöin niihin vielä varmistukseksi ruoste konvertteria. Lopuksi hionta ja pohjamaalaus epoksilla. Vesihionnan jälkeen ruiskutin pellin sisäpinnat itse kotona edestä korinväriin ja takapäästä mattamustaksi alkuperäiseen tyyliin. Pinnan maalauksen jätin suosiolla paikalliselle ammattilaiselle.