 |
| Vielä vihreää. Penkit ja muut osat prepattuna värjäystä varten. |
Viime syksynä värjäsin onnistuneesti Petrin W126:n etupenkit mustaksi. Takapenkin selkänojassa oli purkaamolla tullut reikä, joka piti paikata. Niinpä penkki kiikutettiin Ajomakolle Laihialle korjattavaksi. Koska talli alkoi olla talvea vasten täynnä kalustoa, päätettiin loppujen nahkaosien värjäys siirtää hieman myöhemmäksi. Myös itse väriä tarvittiin lisää, ja sitä onneksi onnistuttiin hankkimaan kaverini Kostin isän kautta Nahkatehtaalta.
Kesäkin ehti taas jo koittaa kun otin suunnitelman mukaan loput osat työn alle. Nyt takapenkki oli korjattu ja värjättävänä oli myös ovipahvien keskustat, etupenkkien selkämykset ja karttapussit, kyynärnojat edestä ja takaa, sekä niskatuet.
 |
| Värjäämätön penkki on puhdistettu rasvanpoistolla ennen ruiskutuksen aloittamista. |
 |
| Ensin ruiskutetaan väriä saumoihin ja reunoihin. |
 |
| Lopuksi koko pinta maalataan märäksi. |
 |
| Pinta kuivataan kuumailmapuhaltimen avulla ja värjäys toistetaan 2-3 kertaa. |
 |
| Väriaine kuivana pinta näyttää jo hyvälle. Tämän päälle tulee vielä fiksatiivi joka sitoo värin kiinni. |
Vaikka talliin oli haalittu aidot mustat ovipahvit, oli niiden kiinnikkeet poikki jonkun amatöörin purkamisen jäljiltä. Ainoat ehjät pahvit olivat alkuperäiset harmaat, jotka maalattiin mustaksi. Koska ovipahvien runko-osat on vinyylipintaisia, niitä ei voi nahkavärillä värjätä kuten aiemmassa tekstissä jo mainitsin. Siispä pinnat pestiin jälleen rasvanpoistolla ja päälle ruiskutettiin ensin muovitartunta ja lopuksi Mastonin 121.
Oulusta hankkimamme toisen sisustan osat oli hieman puutteelliset ja mm. etumatot ja oviaukkojen karvapintaiset tiivisteet puuttuivat. Etumatot löytyivät pitkän etsinnän jälkeen Saksan eBaystä. Ovien kangastiivisteitä ei hakemisenkaan jälkeen löytynyt, joten alkuperäiset harmaat tiivisteet värjättiin, milläpä muulla kuin 121:llä. Kangastiivisteistä tuli täysin virheettömät ja uutta vastaavat mustat. Jos asiasta ei mainittaisi, ei eroa alkuperäiseen huomaa kukaan, eikä kyllä huomaa vaikka mainitaankin. Sinänsä nämä värjätyt ovat jopa paremmat, sillä purkuautosta hankitut osat olisivat jokatapauksessa olleet haalistuneet.
Värjäysprojektin toinen osuus onnistui hienosti, vaikka takapenkin istuinosan kanssa oli pieniä haasteita. Ongelmat kuitenkin saatiin ratkaistua tekemällä puhdistus uudelleen. Nyt kaikki osat ovat valmiita asennettavaksi, mutta sitä ennen Ässä saa hieman uutta peltiä ja siirtyy maalarin hoitoon loppusyksystä. Siitä lisää myöhemmin.
