Ensimmäinen

Siinä se nyt on, allekirjoittaneen eka auto vuonna 2003.

Jonkin on oltava ensimmäinen. Ja ensimmäinen auto oli Mercedes Benz 300 CE vuodelta -91. Ostos ei ollut mikään päähänpisto tai nuorenmiehen yritys leuhkia muille kanssaihmisille, vaan Mersu oli yksinkertaisesti ainut vaihtoehto. Jo varhaisteininä muut automerkit kitkettiin pois alitajunnasta vanhempien veljien toimesta. Kun mopoikäisenä kehuin Ford Pumaa hienoksi autoksi, tehtiin hyvin pian selväksi mistäpäin ihmisen anatomiaa tuollainen euro-foortti oli kotoisin ja että haaveen voi unohtaa hyvin nopeasti.

MB 300 CE 12V Aut. 1991. Pieni pusu C-pilarissa oli edellisen omistajan peruja.

Kolmisatanen coupe ei itseasiassa ollut mikään numero yksi haave ajokortti-iän lähestyessä, vaan enemmän kiinnosti W201-korinen tutummin 190-Mersu. Koska teinipoikien mielihyvä usein syntyy tehokkaasta autosta ja hienoista soundeista, oli haaveena aun perin suoralla kutoskoneella oleva 2.6-litrainen yksilö. 17-vuotiaana sellaisen sitten tilasinkin Saksanmaalta. Kaikki kesätyörahat ja Mummin perintö oli laitettu autoon kiinni ja tilaukseen laitettiin muovikylkillä varustettu musta sataysikymppi sportlinen mustilla nahoilla ja kaikilla sähköherkuilla. Hieman erikoisen oloinen välittäjä onnistui kuitenkin hommaamaan hopean, kangas karosisustaisen yksilön veivilaseilla ja luukulla. Koska kuume oli kova, auto kuitenkin otettiin Suomeen ja pohjanmaalle. Päivän autoa ihmetellessä todettiin että en on täytynyt toimia lähinnä akvaariona jossakinpäin Saksaa. Auton konehuone ja kaikki muu metallia sisältävä osuus koko auton läpi oli syöpynyt ja hapettunut aina virtalukkoa myöten. Tenavatähti palautettiin pikimmiten takaisin Nurmijärvelle ja oli alettava etsiä uutta autoa tilalle.

Nykymittapuullakin ylellinen sisusta oli melkoista luksusta. Ratti on tässä vaiheessa jo ehditty vaihtaa.

Sen verran kerkesin pikkumersussa istua samankokoisen kaverini kanssa että totesimme sen olevan hieman turhan pieni käyttöauto isolle miehelle. Suunnitelmat muuttuivat nyt W124 korin puoleen vaikka olin luvannut etten sellaista paappamallia tulisi ikinä hankkimaan.. voi kuinka väärässä voi ihminen ollakkaan. Yksi asia oli kuitenkin selvä, Diesel ei tulisi kysymykseenkään, sillä inhosin sen naputusta yli kaiken. Jälleen yksi asia mikä vanhimmiten on kääntynyt totaalisesti päälaelleen. Velimiesten ehdotuksesta CE mallin Coupe nousi listan kärkeen ja siitä olisi nyt tarkoitus leipoa se unelma-auto. Pikkumersu oli tarkoitus kuorruttaa Riegerin Evo-3 korisarjalla jättimäisine takasiipineen, joten jotain samanhenkistä oli tarkoitus toteuttaa myös coupeen, mikäli sellainen joskus löydettäisiin.

Ja sellainenhan löytyi. Lähestulkoon kaikilla varusteilla oleva juuri oikealla 199 blauswartzch Metalli musta, mustilla nahkapenkeillä ja kaikilla sähköherkuilla. Auto oli rauhanturvaajan tuoma joskus 2000-luvun alussa ja siinä oli pieni maalivika apparin C-pilarissa omistajan törmättyä sen kaivinkoneen kauhaan. Täydellinen aihio siis varsinkin kun hinta tingattiin yhdessä isän kanssa kohdilleen.

Siitä se sitten siis alkoi, nimittäin autoharrastus jolle ei loppua näy. Mersut on pysyneet käyttöautona aina tähän päivään saakka, joskus uudempana ja joskus vähän vanhempanakin. Coupe on jo ajat sitten myyty rahoittaakseni sen todellisen unelma-auton -59 Cadillacin jonka valmistumista on saatu seurata tuolla pääblogin puolella. Tämän Mercedes osuuden puolella käydään läpi vanhoja ja vähän uusiakin projekteja näiden tähtikeulojen osalta. Cadillac ja Mercury kun ovat kuitenkin vain murto-osa siitä mitä Garage59-veljesten käsien kautta on maailmalle kulkenut. Harrastus jatkuu siis kummallakin puolella edelleen, mutta blogi laajenee kattamaan myös muut projektit. Mukavia lukuhetkiä!