Harvinainen helmi - MB 300D -82

Aikakapseli avautuu. 30-vuotta yhdella omistajalla, mittarissa 116tkm.

Aloitettuani työt Roclalla 2011 huomasin pian eräällä työtorverillani olevan asiallisen näköisen W123 Mersun. En kiinnittänyt autoon sen koommin huomiota, sillä ajattelin sen olevan omistajan silmäterä eikä oikein kellään olisi ollut tarvettakaan autolle. Vasta puolta vuotta myöhemmin juttelin Henryn kanssa joka omisti auton. Yllätys oli suuri kun hän kertoi auton olevan Helsingin Veholta hänen isänsä uutena ostama alkuperäinen yksityiskäyttöinen 300D vuodelta 1982. Autolla oli siis käytännössä vain yksi aiempi omistaja vaikka Henry huolehtikin autosta isänsä poismenon jälkeen. Kuitenkin se suurin mielenkiinnon herättäjä oli auton mittarissa olevat vaatimattomat 116tkm. Se että auton on ensinnäkin diesel, joka ei ole ollut taksina ja sen perään vielä naurettavan vähän ajettu on todella harvinaista.

Auto on 2. sarjaa pyöreillä umpioilla.

Soittelin Juhan kanssa autosta sillä itse en edelleenkään ole mikään W123 fani. Juhakin yllättyi auton vähäisistä kilometreistä ja harvinaisesta historiasta. Sovimme että käyn tutkimassa auton hieman tarkemmin, sillä en itsekkään ollut nähnyt sitä kuin kahvihuoneen ikkunasta pari kertaa aiemmin. Viileänä Marraskuun iltapäivänä lähdin Henryn mukaan kohti Tikkurilaa, jossa auto piti majaa. Perikunta halusi myydä auton sillä talli jossa se oli viettänyt pitkälti toistakymmentä vuotta oli tarkoitus myydä, eikä autoa haluttu jättää ulkosalle. Ovien avautuessa siististä tallista tallista peruutti melkoinen aikakapseli. Autoa oli säilytetty pääosin lämpimässä tallissa, mutta 80-luvulla se oli kuitenkin joutunut olemaan myös ulkosalla auringonpaahteessa. Auringon vaikutus näkyi lähinnä plyyshisessä hattuhyllyssä ja takapenkin selkänojan yläosassa. Auton oli myöhemmin asennettu sävyltään samanhenkiset Gami tuotteen päälliset. Mersu kävi tasaisesti niinkuin 5-sylinterisen Dieselin kuuluukin. Reilun sadantuhannen kilometrin jäljiltä tekniikka näytti ja kuulosti edelleen kuin pakasta vedetyltä.

Rattiakaan ei ole hinkattu Helsingin yössä puhki.

Kojelauta kuin suoraan esittelyhallista vuodelta 1982.

Penkinpäälliset ovat suojanneet arkaa vaaleaa plyyshi sisustaa.

Ovipahvit olivat erittäin hienokuntoiset.

Peräkontissa ei ole kuljetettu lähinnä kuin vanhaa Mobiran NMT puhelinta.

Auto on alkuperäinen metallikullan värinen ulkoa ja sisälle on valittu kohtuullisen harvinainen Dattel värikoodia totteleva plyyshisisusta. Tämänkaltaisia plyyshisisustoja näkee huomattavasti useammin esimerkiksi S-korisissa mersuissa. Varusteiltaan tämä Suomi yksilö on kanssasisartensa mukaan hyvin karu, varusteita kun ei käytännössä ole. Auto on keväällä -82 valmistettu, joten se on myöhäistä 2. sarjaa. Juhan 250B on myös -82 mallinen, mutta valmistettu loppuvuodesta, joten se on myöhäisempää 3. sarjaa. Näkyvämpänä erona autoissa oli etu-umpiot, jotka kakkossarjalaisessa on ns. pyöreät eli kaksi pyöreää valoa neliskulmaisissa umpioissa.

3-litrainen vitosdiisseli on hätinnä sisäänajettu.

Fiilis autossa oli W123:ssa ennenkokematon ainakin itselleni. Se kun oli sisältä uutta vastaava ja mm. kojelaudan, ratin ja vaihdekepin nupin nahkamartiointi oli virheettömässä kunnossa ja kaikki oli mattapintaista. Suurin osa kun on kyllästetty kaikenmoisilla litkuilla kiiltäviksi vuosien saatossa.

Nällä lukemilla ei aitoa Suomiauto tule kovin usein vastaan.

Vaikka auto oli käytänössä katsoen satakakskolmosten graalin malja tällä vuosituhannella vähine kilometreineen, ei Juha silti kirkuen lähenyt autoa hakemaan. Vasta vuoden päästä 2012 hinnasta päästin vihdoin sopuun ja auto pääsi kohti uutta ja arvostavaa kotia. Aivan virheettömänä auto ei ollut säilynyt vuosien käytön jäljiltä, joten kevyttä paikkamaalausta ja sisustan entraamista oli luvassa. Auto kuitenkin haluttiin säilyttää niin alkuperäisenä kuin mahdollista ja vaalia sitä. Lisää tarinaa kunnostuksesta luvassa.