Vanha suola

Veljesten autot joskus 1995. Juhan 230E ja Petrin 190E 2.0. Melko koreita pelejä kosseilla.

Paria vuotta ennen ajokortin saamista 1993 veljeksistä keskimmäinen eli Juha alkoi etsiä itselleen autoa. Mistä lie saanut vaikutteita kun saksalaisten tähtikeulojen luokse kävi miehen tie. Erikoista sinänsä oli, että Juhaa miellytti W123 koriset autot, jotka ainakin allekirjoittaneeseen aiheutti kymmenvuotiaana lähinnä yökkäysrefleksiä. Juha pysyi kuitenkin kannassaan, ja Seinäjoen Rinta-Joupilta löytyikin pankinjohtajan entinen hyvin varusteltu 230E -83. Myöhemmässä vaiheessa auto oli ollut asfalttiurakoitsijalla ja sinisistä Gami tuotteen plyysi-päällisistä huolimatta auton sisusta oli melkoisen karussa kunnossa. Ruiskukoneella varustettu viimeisen 3.sarjan sedan oli varustettu metallin vaalean sinisellä värillä ja sisusta oli luunvärinen kangassisusta. Autossa oli harvinaiset keskikonsolin Zebranopuu panelit sekä kattoluukku. Auto palveli Juhaa 90-luvun lopulle ja sillä tehtiin kuuleman mukaan melko mieleenpainuvia reissuja mm. Jyväskylän ralleihin. työmatkan kasvaessa 80km päivässä oli bensamersu vaihdettava uudemman W124:n dieselin tieltä pois. 230E sai siis lopulta väistyä ja se myytiin nopeasti eteenpäin.

230E juuri lähdössä eteenpäin. Juha on katunut auton myymistä siitä päivästä asti.

 Muutamia vuosia myöhemmin alkoi se kuuluisa vanha suola janottaa. Juha muisti hyvin vanhan 123:n ja katui sen myymistä melko pian tapahtuneen jälkeen. Itse ajokortin saatuani päätin lopulta selvittää mikä vanhan 230:n kohtalo oli. Muutamien tiedustelujen jälkeen sain langan päähän miehen joka oli auton ostaneen pojan isä. Hän kertoi että poika oli ajanut mersun moottoritiellä katon kautta ympäri ojaan ja koko laite oli sen jälkeen lunastettu. Hieman harmissamme aloimme etsimään vastaavaa yksilöä, mutta väriyhdistelmä tuotti melkoisesti haasteita. Lopulta päädyimme vaihtoehtoihin joissa olisi edes oikea korin väri tai sitten vaihtoehtoisesti oikea sisusta. Joitakin vaihtoehtoja kävimme katsomassa, mutta hyvin pian oli selvää että jo tuolloin 2000-luvun alussa hyvää W123:sta oli jo hankala löytää.

Janonsammuttaja vihdoin tallin pihassa. MB 250B -82 (-83 malli)

Marraskuussa 2004 Petri bongasi lopulta Vaasan Lauttamuksen autoliikkeestä siistiltä vaikuttavan vaaleansinisen 123:n. Juhalta jäi kaikki vehkeet päälle tallille kun autoa lähdettiin koko porukan kanssa tutkimaan siltä seisomalta. Auto oli aito Suomiauto ja varustettu 2.5 litraisella 6-sylinterisellä kaasarikoneella. Sisusta oli tavanomainen sininen. Autoa oli pidetty suhteellisen hyvin ja se oli tullut vaihdossa suoraan ajosta. Mukana oli myös jälleenmyyjän asentama Ardicin lisälämmitin. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä kun laite suuntasikin kohti Lapuaa. Jano oli siis tältä erää sammutettu.