Projekti käyntiin sisustalla

Kulunut Sportline nuppi oli projektin ensimmäinen työ.

Olen monesti tottunut aloittamaan projekti melko hämmentävistä palikoista. Tällä kertaa hankin Coupeen alkuperäisen Sportlinen vaihdekepin nupin, joka oli hieman pääsyt ränsistymään. Tuollainen manuaalin nuppi tuli kunnostettua tuohon 250D:hen pari vuotta takaperin, joten homma oli sinänsä tuttua. Tämä automaatin nuppihan on paljon helpompi, kun siinä ei ole pussia kuten manuaalissa. Nupin "yläkansi" on irroitettava ja sen verhoilu on hyvin yksinkertaista. Sattumalta siihen edelliseen nuppiin hankittua nahkaa oli vielä jäljellä, joten sain siitä tarvittavan palan korjaukseen. Uuden nahan kanssa nuppi näyttääkin jo varsin asialliselta.

Sportlinen nupin pystyy kohtuu vaivalla purkamaan.

Kannen uudelleen verhoilu ei ole kovin vaativa homma.

Seuraavaksi projektia lähdettiin viemään eteenpäin sisustan purkamisella pesua varten. Kaikki jälkiasennusroinat lensivät samalla suoraan sekajätteeseen. Rikotut tai muuten kuluneet sisäosat listattiin ja myöhemmin hankin ehjät osat purkuautoista tilalle. Tulipa hyväksi tutuksi tulleen Arin luona käytyä melkoisen monta kertaa tuon muutaman viikon aikana. Taisinpa yhtenä viikkona olla kylässä joka päivä.

Verhoilut irrotettuna odottamassa pesua.

Nahkasisusta oli hyvin säilynyt eikä tarvinnut kuin pesun ja hoitoainekäsittelyn.

Kaikki vähänkään kuluneet osat uusittin ja ylimääräiset jälkiasennus johdotukset ja vimpaimet poistettiin,

Matot ja muut karvaiset pestiin hyväksi havaitulla Tolu+Mäntysuopa liuoksella ja porstalla. Huuhtelu sitten painepesurilla. Penkit ja nahkaosat pestiin sienellä ja Marseille saippualla ennen Furniture clinicin Re-Balm käsittelyä. Autossa ei ollut etukäsinojaa, vaikka kaikki varusteet muuten tuntui olevan. Onneksi Arilta löytyi superhyvä nahkainen käsinoja sedanista, ja toinen käsinoja coupesta, johon tuo nahkainen pussi vaihdettiin. Coupen käsinojassa on se ero, että se ei lukitu ala-asentoon kuten sedanissa. Tämä sen takia että noja ei osu keskikonsoliin kun penkin selkänojaa käännetään.

Ohjaamo äänieristettiin kauttaaltaan.

Ovipahvit oli hieman rikki kiinnityksiltään, joten ne korjattiin ja istutettiin uudelleen paikalleen ovien äänieristämisen jälkeen. Samalla sisälattiat pestiin ja eritettiin Ground Zeron bitumimatolla kauttaaltaan. Kaiuttimet uusittiin Ground Zeron tuotteilla ja ne asennettiin paikalleen asennuskauluksilla alkuperäispaikoille. Näin asennus on siisti, tukeva ja ei pilaa alkuperäisiä kiinnikkeitä.




Hämmentävä sekasotku kilvenvalojen johtosarjasta purettiin pois ja korvattiin alkuperäisellä johtosarjalla. Vikavalo hävisi samantien.

Mittarin trippi osa ei toiminut, mutta syyksi paljastui vain paikaltaan tipahtanut akseli. Palaneen polttimon merkkivalo sen sijaan vaati enemmän pään rapsutusta. Lopulta syyksi löytyi aivan mystisesti takaluukun rekisterikilven valoille menevän johtonipun katkaisu! Valoille oli sitten kuitenkin vedetty uudet johdot mutta alkuperäiset oli jääneet käyttämättä? Tämä ongelma poistui, kun hankin alkuperäisen johtosarjan ja vaihdoin sen tuon tee-se-itse viritelmän tilalle.

Kynnyslistat pistävät huonokuntoisena silmiin kun ovi avataan. Onneksi alumiiniteippi sarjoja on saatavilla eBaysta.

Vanha kunnostamaton lista josta revenneet teipit poistettu vs. uusituilla teipeillä oleva.

Coupeen ei ollut yhtämittaisia teippejä, joten käytin sedanin sarjasta kaikki teipit ja tein ne kaksiosaisena.

Sisälle osia vaihdettiin seuraavasti: Keskikonsoli, kojelaudan alaosa oikealle, a-pilarit, valokytkimen kehys, tuuletusilmaritilät oikealle ja vasemmalle, potkumuovi apukuskille ja muuta pienempää. Keskituuletusräppänän kehys maalattiin uudelleen, jalopuut hiottiin ja lakattiin uudelleen, käsinoja etupenkkiin lisättiin, ratin nahka elvytettiin, vaihdettiin Sportlinen vaihdenuppi, kaikki sisävalot uusittiin, kumiset kuramatot vaihdettiin uusiin kankaisiin. Ovipahvit kunnostettiin, ovien kynnyslistoihin uusittiin alumiiniteipit, kabiini äänieristettiin ja uusittiin musiikkilaitteet. 

Myös pähkinäpuuosat olivat halkeilleet, joten ne otettiin työn alle.

Ennen uudelleen kokoonpanoa keskityttiin seuraavaksi korin ongelmiin, ja niitähän riitti. Niistä lisää seuraavaksi.

Vanha suola janottaa - MB E320 Coupe 1993

Niin siinä vaan kävi että Isän syksyllä 2013 ostama 250D -93 vaihtoi omistajaa elokuun puolivälissä. Tästä 250:stä ei mitään projektikertomusta koskaan tullut tehtyä, sillä auto palveli lähinnä käyttöauton virkaa itselläni 2014-2016. Toki tähänkin laitteeseen tehtiin pieniä peltikorjauksia ja sisusta korjattiin ja puhdistettiin- Noo tokihan sinne sitten tuli 500E umpiot, H&R -30 alusta, uutta niveltä, iskaria, puslaa, perää ja monenmoista korjausta. Kansirempan jälkeen ajoin autolla lähemmäs 100tkm, ennen kuin se jäi W204 farkun alta seisomaan pihaan vara-autoksi.

Isän hankkima 250D myyntikunnossa elokuussa 2017.

Myös sisältä todella siisti auto oli helppo myydä.

Vuosi meni, ja leima umpeutui, joten auto jäi keräämään kukkaa pihalle, ja tänä kesänä ulkokuori näytti jo niin pahalta, että se oli pakko siistiä ennen myymistä pois. Autoon vaihtui apparin ovi, ja kuskin kylki maalattiin kokonaan uusiksi. Leima tuli ensi yrittämällä ja täyden myllytyksen jälkeen autosta tuli todella siisti. Eipä se sitten ehtinytkään olla kuin reilun päivän myynnissä kun kaupat sovittiin vanhemman herrasmiehen kanssa. Hinta oli se mitä pyysin, ja molemmat olivat siihen tyytyväisiä.

Coupe ostokunnossa Elokuun lopulla 2017.

Sisusta ostohetkellä.

Eihän sitä ihminen kuitenkaan kauaa pysty ilman kakkosnelosta olla, sillä jo viikonpäästä rahojen polttelu ajoi siihen tilanteeseen että matkaan oli lähdettävä hakemaan Coupea. Alun perin tarkoitukseni oli hankkia ensimmäistä autoani (300CE) vastaava siisti alkuperäinen coupe, mutta hieman nykyaikaisemmalla 220 tekniikalla. 2.2 oli kiikarissa sen kohtuullisten kulujen ja ennenkaikkea kulutuksen takia. Onhan autolla tarkoitus ajella työmatkaa (130km/pv) ensi kesänä. Eipä niitä hyviä 2.2:ia sitten oikein ollutkaan tarjolla, ja lähes kaikki harrastajat kuitenkin suosittelivat mielummin moniventtiilikutosta. Laajennettuani hakua kutosten puolelle huomasin kriteereihini istuvan, mutta hieman rujon näköisen E320 coupen lähikunnassa. Soittaessani autosta tarjosin suoraan sen mitä halusin maksaa, ja seuraavana päivänä tarjous hyväksyttiin.
Autoa paikanpäällä tutkiessani huomasin sen potentiaalin, mutta myös ne ongelmat mitä ei alun perin tullut ilmi. Maalaus oli tehty huonoille pohjille, ja ruostetta oli enemmän kuin olin ajatellut. Autoon oli tehty isolla rahalla korjauksia, mutta silti korjaamojen toteutus ei ollut kovin hyvälaatuista. Toivotaan että edes kallis kansiremontti on tehty kunnolla.

Perinteinen paikka takavolon alla oli sepitty jo ainakin kertaalleen tästä yksilöstä. Työn laadussa tosin ei ollut kehumista.



Edelleen hyvin yleinen paikka kun puhutaan 124-korin ruosteongelmista.

Ja tietenkin ne legendaariset lokarin kaaret, jotka oli myös hyvässä kukassa.



Molemmissa ovissa sama juttu.

Aiempi paikkamaalaus yritelmä, jonka onnistuminen ei kyllä ole ihan huipputasoa.



Ja sitten se takaluukun kansi, joka jostain syytä näissä E-mallisissa on melkoinen ongelma.

Spekseiltään auto oli kuitenkin sitä mitä halusin! -93 vuotinen E-mallin coupe isolohkolla, eli M104 3.2 -24V rivikutosella. Värinä yksi parhaista, ja jo kolmas kyseisen värinen 124:n omassa tallissa, eli 199 Blauschwartz metallic. Sisustana se ainut ja oikea coupen sisusta, eli musta nahka. Myös varusteita oli ruksittu kunnolla. Ilmastointi, penkinlämmittimet, 4x sähkölasit, 2-toiminen kattoluukku, ASR, alkuperäinen kauko-ohjattava keskuslukko, sähköantenni ja ennenkaikkea Sportline varusteet poislukien nuppi. Eli autoon oli tehtaalta tilattu kaikki sportlinen optiot, mutta autoa ei oltu tilattu Sportlinena. Luulisin että olisi ollut edullisempaa tilata auto valmiilla paketilla.
Suurimpana virheenä pidin puskurien ja helmamuovien aivan väärää värisävyä. Vaikutti siltä että helmamuovien värilistasta olisi valittu ensimmäinen, joka yleensä on valkoisen tai hopean helmasävy. Käytännössä siis mustassa autossa oli hopeat helmat, eli kontrasti oli todella raju. 5-metrin päästä auto vaikutti hyvältä, mutta ruosteongelmat selvisi heti lähemmäs mentyä. Selvisi myös hyvin pian, että vanhoja ruoste ja maalikorjauksia oli tehty useaan otteeseen vähän vaihtelevalla menestyksellä. Ajoltaan, ja alustaltaan auto kuitenkin vaikutti hyvältä ja tukevalta. Ainut ongelma oli hieman pompottavat 215/55R16 Linglongit kammottavilla Tomasonin tarvikevanteilla.

Renkaina oli Linglongit ja vanteina Tomasonin tekeleet. Ei jatkoon.

Vaikka autossa riitti tekemistä, oli se kuitenkin ensimmäinen coupe joka oli edes jollain tasolla hyväksyttävä aihio. Ja olihan siinä sentään tuore leima. Niinpä rahat lyötiin kouraan, ja auto lähti matkalle Lahteen. Pientä ostokrapulaa oli jo samana iltana, sillä jotenkin auto oli harmittavan huono, omasta mielestä. Toisaalta suunta ei ole kuin ylöspäin, joten ei muutakin osien hankintaan.