Vanha suola janottaa - MB E320 Coupe 1993

Niin siinä vaan kävi että Isän syksyllä 2013 ostama 250D -93 vaihtoi omistajaa elokuun puolivälissä. Tästä 250:stä ei mitään projektikertomusta koskaan tullut tehtyä, sillä auto palveli lähinnä käyttöauton virkaa itselläni 2014-2016. Toki tähänkin laitteeseen tehtiin pieniä peltikorjauksia ja sisusta korjattiin ja puhdistettiin- Noo tokihan sinne sitten tuli 500E umpiot, H&R -30 alusta, uutta niveltä, iskaria, puslaa, perää ja monenmoista korjausta. Kansirempan jälkeen ajoin autolla lähemmäs 100tkm, ennen kuin se jäi W204 farkun alta seisomaan pihaan vara-autoksi.

Isän hankkima 250D myyntikunnossa elokuussa 2017.

Myös sisältä todella siisti auto oli helppo myydä.

Vuosi meni, ja leima umpeutui, joten auto jäi keräämään kukkaa pihalle, ja tänä kesänä ulkokuori näytti jo niin pahalta, että se oli pakko siistiä ennen myymistä pois. Autoon vaihtui apparin ovi, ja kuskin kylki maalattiin kokonaan uusiksi. Leima tuli ensi yrittämällä ja täyden myllytyksen jälkeen autosta tuli todella siisti. Eipä se sitten ehtinytkään olla kuin reilun päivän myynnissä kun kaupat sovittiin vanhemman herrasmiehen kanssa. Hinta oli se mitä pyysin, ja molemmat olivat siihen tyytyväisiä.

Coupe ostokunnossa Elokuun lopulla 2017.

Sisusta ostohetkellä.

Eihän sitä ihminen kuitenkaan kauaa pysty ilman kakkosnelosta olla, sillä jo viikonpäästä rahojen polttelu ajoi siihen tilanteeseen että matkaan oli lähdettävä hakemaan Coupea. Alun perin tarkoitukseni oli hankkia ensimmäistä autoani (300CE) vastaava siisti alkuperäinen coupe, mutta hieman nykyaikaisemmalla 220 tekniikalla. 2.2 oli kiikarissa sen kohtuullisten kulujen ja ennenkaikkea kulutuksen takia. Onhan autolla tarkoitus ajella työmatkaa (130km/pv) ensi kesänä. Eipä niitä hyviä 2.2:ia sitten oikein ollutkaan tarjolla, ja lähes kaikki harrastajat kuitenkin suosittelivat mielummin moniventtiilikutosta. Laajennettuani hakua kutosten puolelle huomasin kriteereihini istuvan, mutta hieman rujon näköisen E320 coupen lähikunnassa. Soittaessani autosta tarjosin suoraan sen mitä halusin maksaa, ja seuraavana päivänä tarjous hyväksyttiin.
Autoa paikanpäällä tutkiessani huomasin sen potentiaalin, mutta myös ne ongelmat mitä ei alun perin tullut ilmi. Maalaus oli tehty huonoille pohjille, ja ruostetta oli enemmän kuin olin ajatellut. Autoon oli tehty isolla rahalla korjauksia, mutta silti korjaamojen toteutus ei ollut kovin hyvälaatuista. Toivotaan että edes kallis kansiremontti on tehty kunnolla.

Perinteinen paikka takavolon alla oli sepitty jo ainakin kertaalleen tästä yksilöstä. Työn laadussa tosin ei ollut kehumista.



Edelleen hyvin yleinen paikka kun puhutaan 124-korin ruosteongelmista.

Ja tietenkin ne legendaariset lokarin kaaret, jotka oli myös hyvässä kukassa.



Molemmissa ovissa sama juttu.

Aiempi paikkamaalaus yritelmä, jonka onnistuminen ei kyllä ole ihan huipputasoa.



Ja sitten se takaluukun kansi, joka jostain syytä näissä E-mallisissa on melkoinen ongelma.

Spekseiltään auto oli kuitenkin sitä mitä halusin! -93 vuotinen E-mallin coupe isolohkolla, eli M104 3.2 -24V rivikutosella. Värinä yksi parhaista, ja jo kolmas kyseisen värinen 124:n omassa tallissa, eli 199 Blauschwartz metallic. Sisustana se ainut ja oikea coupen sisusta, eli musta nahka. Myös varusteita oli ruksittu kunnolla. Ilmastointi, penkinlämmittimet, 4x sähkölasit, 2-toiminen kattoluukku, ASR, alkuperäinen kauko-ohjattava keskuslukko, sähköantenni ja ennenkaikkea Sportline varusteet poislukien nuppi. Eli autoon oli tehtaalta tilattu kaikki sportlinen optiot, mutta autoa ei oltu tilattu Sportlinena. Luulisin että olisi ollut edullisempaa tilata auto valmiilla paketilla.
Suurimpana virheenä pidin puskurien ja helmamuovien aivan väärää värisävyä. Vaikutti siltä että helmamuovien värilistasta olisi valittu ensimmäinen, joka yleensä on valkoisen tai hopean helmasävy. Käytännössä siis mustassa autossa oli hopeat helmat, eli kontrasti oli todella raju. 5-metrin päästä auto vaikutti hyvältä, mutta ruosteongelmat selvisi heti lähemmäs mentyä. Selvisi myös hyvin pian, että vanhoja ruoste ja maalikorjauksia oli tehty useaan otteeseen vähän vaihtelevalla menestyksellä. Ajoltaan, ja alustaltaan auto kuitenkin vaikutti hyvältä ja tukevalta. Ainut ongelma oli hieman pompottavat 215/55R16 Linglongit kammottavilla Tomasonin tarvikevanteilla.

Renkaina oli Linglongit ja vanteina Tomasonin tekeleet. Ei jatkoon.

Vaikka autossa riitti tekemistä, oli se kuitenkin ensimmäinen coupe joka oli edes jollain tasolla hyväksyttävä aihio. Ja olihan siinä sentään tuore leima. Niinpä rahat lyötiin kouraan, ja auto lähti matkalle Lahteen. Pientä ostokrapulaa oli jo samana iltana, sillä jotenkin auto oli harmittavan huono, omasta mielestä. Toisaalta suunta ei ole kuin ylöspäin, joten ei muutakin osien hankintaan.