Jarruremontti oli listalla seuraavaksi, ja samalla pyöränaukkojen lopullinen fiksi. Purin vanhat levyt ja palat kaatiskuormaan, ja putsaisin navat. Kuskinpuolella edessä laakeri piti rahinaa, joten hain siihen uuden laakerisetin ja vaihdoin pois. Jarrukilvet maalailin ja satulat purin ja harjasin irtoruosteesta. Odotin että noissa olisi ollut männät ihan jumissa mutta mitä vielä, hyvin toimii. Satulat sai perinteiseen tapaan päälleen Hammeriten Hopeaa. Satulat sai uudet hilusarjat ja uudet jarrupalat. Luonnollisesti myös uudet jarrulevyt ruuvailtiin paikalleen.
Pyöränkotelothan oli kohtuu siistit, joten niille riitti paikkamaalaus. Taakse vaihdoin uudet jarruletkut, kun ne oli melkoista haperoa. Edessä oli vielä asiallisen oloiset joten ne jää jonnekkin tulevaisuuteen odottamaan vuoroaan.
Imaisin jarrunesteet tyhjäksi ja kaatelin tupaan uutta. Ilmaus suoritettiin perinteisesti polkemalla naapurin harrastajan avustuksella. Nyt siis vihdoin saatiin tähän myös jarrut, mitkä siitä on puuttuneet.
Seuraavaksi olikin aika vaihtaa kuoleentuneet moottorinkumit, ja voi pojat mikä ero! Moottori kalisutti melkoisesti aikaisemmin, mutta se hiljeni ihan ompelukoneen tasolle kumit uusimalla. Kumien vaihtokin oli tälläiseen 200D:hen melkoisen helppoa verrattuna noihin isompikoneisiin.
Huoltohommatkin pääsi alkamaan, ja ensitöikseni kaadoin koneeseen LiquiMolyn Engine Flushin. Oli hauska seurata kun parin minuutin jälkeen kaikki sivuäänet hiljenivät ja kone alkoi käydä kuin se kuuluisa kello. Seuraavaksi öljyt pois ja uutta RallyFormulaa tilalle. Samalla vaihtui öljyn- ilman ja polttoaineensuodattimet sekä karkeasuodatin. Sitten olikin aika ottaa tyypit pihatiellä ja hienostihan se siinä raksutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti