Sisustan asennus - Plyyssi nahaksi

Alkuperäinen plyyshisisusta oli varsin hyväkuntoinen, mutta projektin aikana arka vaalea väri sai hieman tahroja.

Auton alkuperäisen vaaleanharmaan plyyssisisustan tilalle etsittiin ja värjättiin siis musta nahkasisusta. Varsinaiset musta sisustan muut osat olivat todella hankalia löytää, kuten jo aiemminkin olen maininnut, mutta muutaman purkuauton ja monen Mastonin 121:n avulla kaikki osat olivat vihdoin kasassa. Nahkasisustan etupenkit olivat sähkösäätöiset, mutta alkuperäiset olivat mekaaniset, eikä sähkösäätöjä haluttu lähteä asentamaan. Näin ollen etupenkkien nahat oli vielä vaihdettava plyyssisten runkojen päälle. Petri vaihtoi penkkien rungot, ja käsitteli nahat hoitoaineella, että ne mukautuvat paremmin asennuksen jäljiltä. Asennusvaiheessa nahkoihin jäi hieman ruttua, mutta ne ovat silottuneet käytön aikana.

Ovipahvit kasattiin myös monen auton osista. Rungot ja jalopuut olivat alkuperäisestä harmaasta sisustasta, ja keskiosan nahat taas vihreästä sisustasta värjättynä. Ennen ovipahvien asennusta ovien pellit vaimennettiin STP:n bitumimatolla, ja ovet muovitettiin uudelleen.

W126:n ovipahvit on selvästi hieman vanhempaa suuunnitelua, sillä irtonaisia osia on paljon enemmän verrattuna vaikka W124:een.

Monien osien testaa, vaihda, tee uudelleen säädön jälkeen sisusta alkoi vihdoin valmistua. Monet ongelmat johtuivat siitä, että osa osista oli 1. sarjan autosta ja toiset taas 2. sarjan autosta kuten tämä kyseinen yksilö. Vaikka osa saattoi ulkoisesti olla identtinen, saattoi  jokin pieni kiinnike tai kolo olla erilainen. Jotkut osat saatiin toimimaan kevyesti muokkaamalla, mutta monta osaa jouduttiin ottamaan alkuperäisestä sisustasta ja värjäämään tai maalaamaan mustaksi.

Ja kutsuvaltahan se näyttää!

Kelpaa grillata takapuolta kesähelteillä.

Johtuen W126:n huonosta osien saatavuudesta, jäi joitakin osia vieläkin uusintalistalle, kuten keskikonsolin alempi jalopuu. Myös alkuperäinen rollo-box olisi mukava löytää!

Pientä metsästystä vielä jäi, että löytyisi loputkin ehjät palikat.

Lopputulos oli kovan työn takana, mutta silti taitaa omistajaa ja vähän velimiestäkin hymyilyttää kun oven avattua ässän sisältä tuoksuu nahka eikä hajukuuselta tuoksuva ankea plyyssi. Ja ehkä se ulkonäkökin siinä samalla aavistuksen parani.