Ja siten töihin. Ruostettahan autosta "näkyi" jopa hämmästyttävän vähän, mutta se ei sentään ollut ihan koko totuus. Kuskin ovikin näyttää kuvissa päällepäin jopa hyvältä, mutta siitä puuttui koko pohja! Ensimmäisellä romisreissulla matkaan tarttui parempi ovi, joka löytyi onneksi melkein samassa värissä. Ovi oli 1.sarjasta, joten värikoodi lienee ollut jokin muu kuin 348. Ajattelin sen kuitenkin helpottavan maalaamista, jos pohja on sinnepäin. Virheetön toki ei tämäkään ollut, mutta kova sentään kauttaaltaan. Pintarupia löytyi kuitenkin riittävästi tästäkin.
Kädet syyhyten teki mieli päästä pesemään sisustaa, joten purin sen kokonaan pois. Sanomattakin lienee selvää, ettei noin vanhaa likaa pysty autoonpäin pesemään millään painehuuhtelukoneella. Metodiksi valikoitui siis perinteinen painepesuri. Vaahdotin ensin osat Autoglymin TFR:llä, ja sitten hieroin ne porakoneen kanssa pesuharjalla. Tämän jälkeen huuhtelu ja sen perään vasta painehuuhtelukoneen kanssa imu. Annoin osien kuivua muutaman tunnin, jonka jälkeen sumutin pintaan vielä hajuntappajan ja kävin kaikki läpi imevällä höyrypesurilla.
Penkeistä kuoriutui oikein mainiot, vaikka toki kuskin penkissä pieni nirhauma onkin. Toistaiseksi en ole vielä päättänyt korjataanko kangas vai annako vielä olla, täytyy hieman tuumata asiaa. Matot ja muut verhoilut peseytyivät oikein mallikkaasti, ja olin yllättynyt miten syvän siniset ne vielä olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti