Auton kotiutuessa kaksi viikkoa takaperin, oli ensimmäinen operaatio penkinpäällisten poisto. Arvailuni osui oikeaan, ja alta löytyi melko virheettömät alkuperäiset perussiniset penkit. Mutta voi huh, mikä määrä pölyä! Oletan, että päälliset on olleet penkeissä aina taksiajoilta lähtien, eli yli 30-vuotta! Toki tarina ei kerro, onko ne esimerkiksi uusittu joskus, mutta en itse usko siihen.
Seuraavaksi piti päästä eroon iänkaikkisen vanhoista nastarenkaista, jotka halkeilivat ihan läpeensä. Pellivanteet nyt ei muutenkaan tulisi jäämään alle, joten nappasin hyllystä avoa varten alkujaan entisöidyt 7x16 124-alkuisella varaosanumerolla olevat kasireijät. Näissä päällä oli jo valmiiksi hyvät Hankookin kitkat. Avoon kunnostin 210-alkuiset 7,5x16 vastaavat, sillä ne on spekseiltään siihen paremmat. Ennen pyörien vaihtoa oli kuitenkin pestävä pyöränkotelot ja samalla tutkittava totuus alustan kunnosta.
Isona hyötynä tässä autossa oli ollut, (ehkä taas alusta saakka?) sisälokasuojat ja kuraläpät. Luonnollisesti ne ei kuulu omaan varusteihannointiin taas tyylillisesti, joten kiitin palveluksesta ja siirsin kaatopaikkakuormaan.
No, pyöränkotelot olivat melko ryöttäiset, kuten arvata saattaa, mutta mestari oli itsekin yllättynyt, miltä ne sitten pesun jälkeen näyttivätkään. Sisäkaaret olivat suorastaan erittäin siistit, ja ehjällä alkuperäisellä maalipinnalla. Kelkan kiinnitys oli täysin ehjä ja kova. Niitäkin oli selkeästi joskus massattu, mutta massa oli jo kulunut pois ja paljastanut pintaruosteet. Kuitenkin mitätön pikkuhomma. Alustan hilppeet näytti ihan säädylliseltä, ja jotakin oli joskus vaihdettukin. Jarrut sentään oli selkeästi vaihtokunnossa, joten ne menivät hankintalistalle.
Konehuonekaan ei ollut mitenkään valtavan räjähtänyt, vaan sielläkin oli paljon asioita, mitkä kielivät hyvästä pidosta. Pesun jälkeen motti näytti jo oikeinkin hyvältä. Hankintalistan jatkoksi meni samantien moottorin kumityynyt, sillä mekkala oli melkoinen kylmällä koneella startatessa.
Takapäästä jännitti irrottaa heijastinpanelia, mutta positiivinen meininki jatkui, eikä sieltä alta löytynyt mitään hälyttävää. Lopuksi oli se odotettu hetki kun sai pestä koko komeuden. Pesun jälkeen auto näytti uusilla pyörillä jopa hämmästyttävän asialliselta. Ulkonäön parantuessa motivaatiokin kasvoi reippaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti