Danielin kiireettömät eläkepäivät

Tasan 6-viikkoa takaperin tähän aikaan saatiin Daniel trailerilla kotipihaan. Aika pitkä matka on tultu tähän hetkeen. Auto  MR tarkastettiin, ja paperit saapui muutamaa päivää myöhemmin postin mukana.

Pesin ja siivosin koko auton uusiksi vielä kerran. Maalin päästelin vielä varoiksi viimeistelytahnalla ennen pinnoitusta. Pinnoitteeksi tuli tähänkin Gtechniqin Crystal Serum Light ja sen päälle Exo V4. Tuo combo on osoittautunut oikein päteväksi. Se on omassa käyttiksessä ollut kohta 4-vuotta. Maskin kehyksen ja ritilän vaihdoin myös parempaan.



Sähköistä sain korjattua pakkivalot, jotka oli vaan polttimoista kiinni. Samoin takaluukun valo löytyi purkamalla ja putsaamalla katkaisija. Lopulta myös kabiinin kattovalo tuli kuntoon vaihtamalla yksikkö toiseen. 



Konehuoneelle tein vielä kerran pesun ja fiksailin paikkoja ihan vaan sinnepäin. Siitä tuli jopa hämmästyttävän siisti. Toki venakopan irrotin maalausta varten. Tälläkertaa mentiin ultrafine hopealla.

Eipä siinä sitten muutakuin odotella sateen taukoamista, ja ajella auto pihalle kuvia varten. MR lappuihin kun joutui kuitenkin ottaa potretin. Sisustaan nyt ei suuria tarvinnut tehdä. Imurointi ja uudet matot paikalleen.

Auto saatiin Museorekisteriin 21.11, joten Danielin eläkepäivät on nyt virallisesti alkaneet. Toki pientä hienosäätöä sinne ja tänne tulee, mutta kaikenkaikkiaan projekti saatiin maaliin juuri sopivasti, ennen talvea.

Loppufiksi

Tilasin ebaysta projektin alussa äänieristeen konepeltiin, ja myyjä valikoitui sillä perusteella, että kuvissa oli alkuperäisen kaltainen kangaspäällysteinen pehmuste. Vieläpä kysyin ennen tilausta, että onhan se näin? Ja siihen Gyntteri vastasi että tottakai, he myyvät vain kuvien mukaisia tuotteita..noh.. nyt kun viimein avasin paketin, niin oliko siellä sellanen kamala kankaaton telttapatjan hirvitys.

Laitoin sitten myyjälle viestiä että hyvin kusetettu, niin sieltähän ropsahti koko summa takasin palautuksena. Joskus siis kannattaa valittaa. En nyt jaksanut enää jäädä odottamaan oikeanlaista mattoa, joten mietin mitä tuolle voi tehdä. Siinäpä sitten tuumasin että taitaa se väri olla se isoin ongelma, ja tuuttasin 121:llä koko patjan mustaksi. Sehän parani ihmeenkin paljon, joten päätin liimata sen paikalleen. Eipä se siellä nyt niin kamalalta näytä, mutta nyppäsin silti yhdestä purkuautosta sen pelkän kankaan mukaan, jonka ajattelin pestä ja värjätä uusiksi. Sitten voi joskus sen liimailla tuohon päälle jos kiinnostaa.



Vihdoin pääsi myös hallille, joten heti kärkeen pesu. Myllytyksen jälkeenhän ei oltu laitettu suojaa niin motarin suolamömmö puree aika hätäseen kiinni. Onneksi lähti vielä hyvin AS40:llä.





Akun vaihdoin käytiksestä jääneeseen ehjään isoon AGM:ään, joten samalla irrottelin telineen maalausta varten. Siellähän olikin komposti käynnissä oikein mallikkaasti. Siivosin biojätteen pois, ja pesun jälkeen ruiskutin päälle kotelosuojan ennenkö laitoin maalatun akkupellin paikalleen. Siinä kun purin, niin samalla otin takertelevan pyyhinmekanismin irti, ja vaihdoin tilalle hyllyssä valmiina olleen maalatun mekanismin. Siinä samalla vaihdoin jo elämää nähneen puhaltimen moottorin uuteen, ja siivosin senkin poteron.

Varoitusvalot heräsi henkiin laturin vaihdolla. Samalla laitoin uuden hihnan niin ei tartte sitäkään murehtia. Öljynpainemittarihan tässä ampaisi myös tappiin aina kun laitto virtaa, mutta se alkoi toimimaan kun vaihtoi anturin. Nyt siis vihdoin ja viimein kaikki sähköönliittyvät murheet selätetty.
Vaihdoin myös oikean etupyöränlaakerin, joten se moottoritiellä tullut vollotus loppui siihen. En nyt syyttä suotta ala uusimaan takapyöränlaakereita tähänhätään, mutta ne nyt löytyy hyllystä jos alkavat oireilla.

Katsastus

 Ja niinhän siinä kävi, että varasin ajan katsatukseen ja leimahan sieltä tuli!

Nyt auto on siis ensimmäistä kertaa ajossa sitten huhtikuun 2016. Taajamanopeuksissa ei suuremmin mitään ongelmia ilmennyt, mutta moottoritiellä alkoikin sitten pyöränlaakeri metelöimään, joten laitoin surutta tilaukseen kaikki loputkin laakerit. Ääni tulee mielestäni takaa oikealta, mutta onpahan selvempi jos kaikki vaihtaa.



Toinen pikku haaste oli sitten ettei auto lataa. Se selvittääkin miksei mittarin varoitusvalot toimi, poislukien hehku/abs/käsijarru. Tuolta jenkkilän foorumilta luin, että laturin kautta menee näitten virta. Kävin toki ensitöikseni hakemassa uuden säätimen/hiilet, muttei se auttanut asiaan. Niinpä laakerien kanssa samalle tilaukselle tuli uusi laturi. Myöskään pakkivalot ei pala, joten otin niille uuden kytkimen kepin juureen. Seuraavana sitten onkin vuorossa loppufiksi, eli täys pesu ja sen päälle vielä kerran epäkeskolla ennen pinnoitusta. Sen jälkeen sitten päästään tekemään Mr tarkastus.

Jarruremontti ja pyöränkotelot minttiin

Jarruremontti oli listalla seuraavaksi, ja samalla pyöränaukkojen lopullinen fiksi. Purin vanhat levyt ja palat kaatiskuormaan, ja putsaisin navat. Kuskinpuolella edessä laakeri piti rahinaa, joten hain siihen uuden laakerisetin ja vaihdoin pois. Jarrukilvet maalailin ja satulat purin ja harjasin irtoruosteesta. Odotin että noissa olisi ollut männät ihan jumissa mutta mitä vielä, hyvin toimii. Satulat sai perinteiseen tapaan päälleen Hammeriten Hopeaa. Satulat sai uudet hilusarjat ja uudet jarrupalat. Luonnollisesti myös uudet jarrulevyt ruuvailtiin paikalleen.

Pyöränkotelothan oli kohtuu siistit, joten niille riitti paikkamaalaus. Taakse vaihdoin uudet jarruletkut, kun ne oli melkoista haperoa. Edessä oli vielä asiallisen oloiset joten ne jää jonnekkin tulevaisuuteen odottamaan vuoroaan.





Imaisin jarrunesteet tyhjäksi ja kaatelin tupaan uutta. Ilmaus suoritettiin perinteisesti polkemalla naapurin harrastajan avustuksella. Nyt siis vihdoin saatiin tähän myös jarrut, mitkä siitä on puuttuneet.



Seuraavaksi olikin aika vaihtaa kuoleentuneet moottorinkumit, ja voi pojat mikä ero! Moottori kalisutti melkoisesti aikaisemmin, mutta se hiljeni ihan ompelukoneen tasolle kumit uusimalla. Kumien vaihtokin oli tälläiseen 200D:hen melkoisen helppoa verrattuna noihin isompikoneisiin.



Huoltohommatkin pääsi alkamaan, ja ensitöikseni kaadoin koneeseen LiquiMolyn Engine Flushin. Oli hauska seurata kun parin minuutin jälkeen kaikki sivuäänet hiljenivät ja kone alkoi käydä kuin se kuuluisa kello. Seuraavaksi öljyt pois ja uutta RallyFormulaa tilalle. Samalla vaihtui öljyn- ilman ja polttoaineensuodattimet sekä karkeasuodatin. Sitten olikin aika ottaa tyypit pihatiellä ja hienostihan se siinä raksutti.

Alustaa kohdalleen

Kaivelin varastoa ja jopa romukuormaa, ja löysin sieltä nipullisen vanhoista projekteista jääneitä jousia. 300D:hen oli aikanaan kaksi Sportline speksin jousisarjaa. Taisin sinne vaihtaa valmiiksi maalatut aikanaan alle ja kauhtuneet jäi hyllyyn.

Sitten vaan puristinta kätösiin ja kokeilemaan. Alla oli jotkut super-extra-maaseutu jouset, jotka lienee olleet autossa uudesta. Korkeus oli vähän liikaa omaan makuun, vaikka miksei se toisaalta ryhdikäs ole maasturinakin. Noh, jousia saa aina vaihdettua jos siltä tuntuu. Nyt alle tulleet laski koppaa noin 40mm siitä missä se oli, mutta tämä on silti 30mm korkeammalla kuin cabrioletti, joten mielestäni ihan onnistunut päivitys.



Kesälle olen jo aikaisemmin kunnostellut hienot Intran Monoblockit 17” koossa, joten senkin puolesta ihan kiva kun on napsun alempana.



Sain myös korjatun selkänojan taakse! Nyt on mukava kun vermeet pysyy sisällä ja saa laittaa penkit paikalleen.

Sisustan kasausta

 

Sisustakin saatiin lopulta kasaan. Kuskinpenkkiin asensin käsinojan ennen sen paikalleenlaittoa. Tekemäni muovikuori sinne ruuvien päälle toimi hienosti.  Penkkien kiskoihin suihkuttelin uudet rasvat, kun vanhat pesin painepesurilla nöyhdän mukana pois. Nyt nämä jopa liikkuu taas. Aikalailla kaikki muu tulikin asennettua, paitsi takapenkkiä, sillä selkänoja on edelleen verhoilijalla.



Ovipahvien asennuksessa ei juurikaan ollut ihmeellisyyksiä, kun nämäkin oli jo valmiiksi fiksattu. Jostain ihmeen syystä oikean puolen sisäkahvoista oli pudonnut akselit, mutta ne sai onneksi laitettua takaisin purkamatta pahveja. Karmimuovien asennus olis melko ärsyttävää puuhaa, mutta sinne ne sujahti lopulta paikalleen. Kuskin oveen vaihdoin edes napsun paremman tiivisteen, mutta eipä tuokaan ihan uudenveroinen ole, mutta siistimpi.





Rattikin löyti paikkansa. Saksan hefeltä tilatut koaksiaalit kojelautaan ei koskaan päässeet lähtemään, joten pyysin ebaylta rahat takaisin ja kävin hakemassa Motonetista Ground zerot. Saapi myös kojelaudan kokonaan kasaan.

Pieniä hieromisia

Sähköantenni saapui Kiinanmaalta. En jaksanut lähteä metsästämään aitoa Hirchmannia tähän, koska meinaavat olla haastavia ja kalliita löytää, sekä siinä vaiheessa kun piirikortti on rikki, niin myös vaikeita korjata. Avoon sellaisen metsästin vielä keväällä, mutta tähän kelvannee tuo tarvike. Johdot vedin jo aikaisemmin valmiiksi ja mikäänhän ei estä päivittämistä alkuperäiseen myöhemmin jos siltä tuntuu. Antennin kumi on alkuperäinen, joten senkään puolesta ei ongelmaa ole. Tässä antennissa ei tule näkyvää ”ruuvia” ulkopuolelle.

Siitä on myös melko kauan, kun olen viimeksi tullut maalanneeksi peltivannetta, mutta onpahan verestelty muistoja senkin osalta. Orkkis varapyörä löytyi purkuautosta, kun tästä se oli jäänyt jonnekin matkalle. Nyt on sitten siisti sekin.



Takaluukun verhoilut sai vihdoin myös paikalleen. Mukava kun muutenkin osat muuttaa takaisin autoon, eikä
Ne ole levällään pitkin tiluksia. Tänne vaihdoin ehjät sivuverhoilut koukun tukirautojen takia puhkottujen tilalle ja lisäsin puuttuvan lattiamaton. Olivat melko karmeassa kunnossa, mutta sai vielä pesemällä asialliset.Kehtaa kuskata taas terveisiä täälläkin.

Sisustan kasausta

Sisustaa olikin mukava alata niputtamaan, kun kaikki oli tehty valmiiksi. Mittariston purin tuossa yks ilta, ja putsasin lasin sisäpuolelta ja muutenkin pesin koko vermeen. Asennuksessa meinasi olla hankaluuksia kun en saanut alarivin varoitusvaloja palamaan. Sitten ei löytynytkään enää ajovaloja ja vilkutkin teki mitä sattuu. Aikansa kun rämppäsi sulakkeita ja vaihteli releitä, sain toimivan yhdistelmän, missä nyt toimii mittariston kaikki toiminnot ja myös auton muut valot, vilkut ja pyyhkimet. Palaneen polttimon varoitusvalo jäi päälle, joten täytyy metsästää missä on vika. Pakko olla ns. Perusvaloissa, koska vikavalo ilmestyy jo parkkiasennossa. Kaikki kuitenkin ”palaa”.

Seuraavaksi asensin fiksatut ilmaräppänät ja asensin takamaton paikalleen. Keskikonsolin asennus oli mukavaa silmäkarkkia, kun siisti konsoli yhdessä kiiltävien puiden ja uudennäköisen vaihdekepin kanssa tekee melko makean kontrastin.



Mankan johdotukset olin fiksannut jo aiemmin. Beckerin vakio liittimen korjasin, ja laitoin siihen ISO adapterin. Kaiutinjohdot vedin suoraan ISO liittimeen. Ajatus oli että tarvittaessa voi joskus päivittää vanhemman Beckerin ilman suuria johtomuutoksia. Kajarien ISO liittimeen voi tehdä suoraan itse adapterin johon tulee DIN päät. Tuossa Specialissa (2210) on tosiaan ISO liittimet vakiona. Osaako kukaan neuvoa miten siitä muuten saa ”CD” puolen käyttöön, eli AUX:in? Ostin tuohon kiinanpojan Bluetooth adapterin mikä napsahtaa kyllä taakse paikalleen ja saa virtaa ja puhelin löytää, mutta en saa mankasta mitään tilaa mistä kuuluisi äänet?

Muovien asennusta

Vielä oli asiallinen keli, joten pystyin kasaamaan muovit paikalleen. Autossa oli vanhanliiton jätti defa-pistoke, joten poistin sen ja asensin puskuriin kilven viereen uudemman minipistokkeen. Sen jälkeen saikin niputtaa keulan. Ajovalot olin purkanut jo edellisenä iltana ja pessyt kauttaaltaan. Vaihdoin niihin avosta jääneet uudet tarvikelasit, kun paikalla olleet oli eriparia. Lampunpesurit olivat paikallaan, mutta niissä ei ollut varsia. Onneksi sellaiset kunnostetut oli hyllyssä valmiina odottamassa ties monettako vuotta. Pesurien moottorit kokeilin etukäteen ja toisen varsi oli kierossa joten kavoin varastosta ehjän tilalle. Umpioiden pohjat korissa oli siistit ja ruosteettomat, joten niille riitti pesu ja ruostesuojaus. Sitten vaan umpiot paikalleen ja puskuri kiinni.

Puskurien ja kylkimuovien kromit kiillotellin taannoin. Pikkulistat menee näppärästi kovavahalla ja rättilaikalla pystyhiomakoneessa, mutta nuo puskurien valetut listat vaatii enemmän töitä. Niissä käytän sisallaikkaa alkuun ja vasta sen jälkeen rättiä. Lopuksi vielä pikkurotaryllä viimeistely. Lopuksi asennus paikalleen.



Helmamuovit oli äkkiä naputeltu kiinni, mutta viileän raikkaassa säässä kylkimuovien asennus tuntui hämmästyttävän ärsyttävältä, vaikka näitä on tullut asennettua varmaan kymmeniä. Kyllä ne lopulta paikkansa löysi ja parin päivän päästä sai jopa ruuvitkin kiinni kun löysi ne ensin ”hyvästä jemmasta”.



Takapuskuria jouduin hieman korjaamaan uudelleen, mutta se hoitui saman päivän aikana ja on nyt hyvä. Peräpäähän löysi paikkansa jälleen avosta jääneet uudet tarvikelamput ja uudelleen maalatut listat sekä uusi kilvenalunen.





Lopulta autoon ei paljon jäänyt ulkopuolelle laitettavaa niin sanotusti hyvän sään aikana, sillä jo seuraavana päivänähän täällä oli lumi maassa.



Viikonlopun aikana vielä kaivelin ehjimmät kahvat ja pesin sekä pinnoitin ne. Autossa ollut vääränmallinen apparinovenlukko päivitettiin oikeanlaiseen ja käytettiin sarjoitettavana paikallisella lukkosepällä. Nyt kaikki toimii taas alkuperäisillä avaimilla, mitkä oli ihme kyllä kaikki tallessa tässä autossa! Enää oikeastaan jäi maskin kunnostus to-do listalle sähköantennin asennuksen lisäksi.

Kiillotus

Maalaushommien valmistuttua saikin sitten lähteä laittamaan autoa takaisin nippuun. Ensi alkuun purin kuskin oven tyhjäksi ja nostelin sen pois. Yritän pärjätä yksin näitten romujen kanssa, mutta nyt oli kutsuttava naisväki jeesaamaan, että sain uuden oven paikalleen. Siinä pimeässä illassa sitten otsalampun kanssa ähräsin kamppeet takaisin paikalleen uuteen oveen, että sain luukut kiinni sateen alta. Luonnollisesti ovi vaihtui ennen tuota aiemmin kirjoittamaani äänieristystä. Eristeiden ja kotelosuojan ruiskuttamisen jälkeen liimailin ovien kosteusmuovit takaisin paikalleen. Peräänkuulutan näiden käyttöä, jos haluaa ettei ne pahvit mätäne pilalle! Muovien liimaus on helppoa kun suihkuttaa sprayliimaa oveen ja sen kun tinttaa muovin paikalleen. 

Etulokarit pesin ja suojasin kotelosuojalla sisäpuolelta, ja samaa tavaraa laitoin kopan puolelle sisälokareihin. Kaaret kiinni ja näiden säätö olikin melko helppoa kun kyse on orkkis osista.

Muuta peltiosaa ei sitten tarvinnutkaan asentaa, joten pääsin vihdoin maalipinnan kimppuun. Koska osa maalauksesta oli häivytetty, vaati se vesihiontaa. Olen todennut riittäväksi aloittaa 1200 ja sitten siirtyä 1500 ja 2000 papereihin. Pinnan puhdistus ennen kiillotusta ja kiillotuksen aloitin Rupesin villalaikalla ja Rotaryllä sekä TurtlePron T5 tahnalla. Eli aikalailla karkein combo mitä itseltä löytyy. Otin villalla vain pahimman rouheuden ja siirryin sen jälkeen kovaan vaahtomuoviin, joka mielestäni syö paremmin tuoreehkoa lakkaa. Tällä sain louhittua sumut pois, mutta toki tämä ensimmäinen steppi ottaa aikaa, ja koko auton kiertämiseen menikin varmaan se 8h.







Toisena päivänä alkoi sitten perinteisempi kiillotus, ja lähdin työstämään pintaa epäkeskolla ja Tokyan S-wool laikalla yhdessä Gyeonin Compound+ tahnan kanssa. Tälle combolle erittäin vahva suositus! Kiillon määrä lisääntyy ihan tolkuttomasti ja pinta siliää hienosti. Viimeistely sitten medium vaahtiksella ja Turtlepron T20 ja lopuksi Softilla vaahtiksella ja T40 tahnalla. Käytännössä siis 4-steppi kiillotus ja aikaa yhteensä noin 15h.

Koska auto on pihalla, en lähtenyt sitä suojaamaan vielä millään. Preppaan auton kasattuna uudelleen ja pinnoitan sen kauttaaltaan, mutta se vaatii vuorokauden sisätiloissa, joten jätän sen myöhemmälle. Kiillotuksen jäljiltä kuitenkin suojasin korin muovien aluset jälleen 77B:llä, mitä olen käyttänyt muissakin projekteissa. Auto siis valmiina loppukasaukseen.

Ylös