keskiviikko 14. elokuuta 2024

A124 Nahkapenkkien kunnostus ja värjäys

Kuskinpenkin istuinosa irrotettuna ja matkalla verhoomoon.

Avon mustat nahat eivät olleet oikeastaan huonossa kunnossa ollenkaan, ja tavallisesti niille olisi riittänyt vallan mainiosti perinteinen pesu ja hoitoaine, mutta tälläkertaa halusin sisustasa uuden veroisen, sellaisen kuin se olisi juuri ajettu ulos tehtaalta. Penkeissä ei ollut reikiä, ja kulumatkin oli melkoisen mitättömiä. Kuskin penkistä oli kuitenkin päässyt istuinosan sauma repeämään, joten irrotin verhoilun ja vein sen Ticabolle kellokoskelle korjattavaksi. Tiiti ei tyytynyt ompelemaan saumaa, vaan vaihtoi koko nahkapalan uuteen, sillä kerroin värjääväni koko sisustan kuitenkin uudelleen. Krojaus onnistui hienosti, ja kuvasta näkyy varsin selkeästi, kuinka paljon se nahka on vuosien mittaan kiillottunu uuteen nahkaan verrattuna. Uusi nahka näyttää jopa enemmän harmaalta, joka taas tulee nahan pinnassa olevasta pinnoitteesta. Pinnoite, jota voidaan periaatteessa kutsua myös lakaksi, on  aikojen saatossa kulunut, ja alta paljastuu taas syvän musta pigmentti. Tästä syystä lieneekin, että Mercedes on uutena markkinoinut mustaa sisustaa Antrasiitti värisenä.


Värin muutos vanhasta uuteen on melko radikaali.

Etupenkin korjauksen jälkeen pesin penkit ensin Autoglymin TFR:llä porakoneeseen kiinnitettävän harjan kanssa, sen jälkeen kävin vielä mikrokuituliinan ja tinnerin kanssa läpi kaikki pinnat. Tinneri myös syö alkuperäistä pinnoitetta, mikä parantaa uuden pigmentin imeytymistä. Värin vaihdossa onkin suositeltavaa "pestä" alkuperäinen pinnoite ja jopa osa pigmenttiäkin pois. Tämän jälkeen nahan voi elvyttää erillisellä Furniture clinicin Revive aineella, joka imeytetään nahkaan. Revive ei imeydy enää maalauksen jälkeen, joten siitä ei ole hyötyä värjäyksen jälkeen. 

Puhdistetulle pinnalle on hyvä tehdä mahdolliset kittaukset nahkakitillä. Myös isompia reikiä pystyy paikkaamaan tarvittaessa. Reikien pohjalle voi asettaa vaikka palan sideharsoa, joka tukee korjausta. Sideharso liimataan nahkaliimalla, ja liiman kuivuttua pinta kitataan nahkakitillä. Nahkakitistä on saatavana ohuempaa ns. primer filleriä, joka tarttuu paremmin kolojen pohjaan kuin paksu tavallinen nahkakitti. Perus nahkakitti käy sitten primerin päälle, tai sellaisenaan pienempiin korjauksiin. 



Nahkakitin kanssa kiire on pahin vihollinen. Kittiä laitetaan vähän kerrallaan, ja annetaan sen kuivua rauhassa.kuivumista voi nopeuttaa kuumailmapuhaltimella, mutta se toimii vain ohuissa pinnoissa. Silti isompien kolojen korjaus vaatii enemmän hiomista, joten suosittelen kitin kuivattamista vaikka 12-24h. Kitin ollessa läpikuivaa, se voidaan hioa vaikkapa epäkeskolla, eikä se enää painu kasaan niin paljon kuin pintakuiva kittaus. Jos kitataan nahan murtumia, ne voidaan ajaa dremelillä ensin hieman isommaksi, jolloin kitille saadaan parempi tartunta. Viimeistelyhionnan jälkeen pinnat käydään vielä läpi rasvanpoistoaineella ja maskataan muut alueet penkeistä mitä ei haluta maalata.




Maalaus ei eroa juurikaan muusta maalista, mitä nyt nahkaväri on melko ohutta jo alkaenkin. Ideaali on ruiskuttaa ohuita kerroksia kerrallaan, ja antaa niiden imeytyä välissä. Mikäli pohjatöissä ilmenee puutteita, voidaan pintaa hioa ja kitata vielä tässä vaiheessa. Nahkaväriä voi siis käyttää ikäänkuin hiomavärinä. Viimeistä pintaa ruiskuttaessa kannattaa tähdätä mahdollisimman tasalaatuiseen pintaan. Pintaa ei ole pakko saada ns. märäksi, vaan se voi hyvin olla reippaan appelisiininen. Maali tasoittuu hyvin itsekseen. 



Maalin kuivuttua tulee sitten se taikuus, mikä jää valitettavan usein tekemättä, eli nahan pinnoitus. Kun puhutaan nahkapinnoitteesta, se tarkoittaa lähinnä lakkaa. Lakkaa on saatavilla eri kiiltoasteissa, ja eri kiiltoasteita voidaan sekoittaa keskenään. Tässä kohteessa halu oli saada mahdollisimman uuden näköinen pinta, joten sen tulisi olla matta. Täysin mattaa sitten taas ei käytetä oikeastaan missään autossa, koska se taas kiillottuu herkästi. Käytetty nahka taas on usein kiiltävän ja satiinin välimaastosta. Tähän projektiin ostin Furniture clinicin satiini ja matta pinnoitetta, mitä sekoitin suhteessa 1:1. Näin sain satiinia matemman, mutta mattaa kiiltävämmän lopputuloksen. Pinnoiteen määrä vaikuttaa suoraan sen alla olevan nahan väriin, eli pinnoite muodostaa hieman kuultavan pinnan, joka siis taittaa väriä vaaleampaan. Näin ollen ruiskutettuna musta nahka hieman harmaantuu. Mikäli pinnoitteen levittää sienellä käsin, sitä tulee vähemmän ja näin myös värin sävy pysyy paremmin alkuperäisenä. Toisalta taas pienempi määrä vaikuttaa myös vähemmän siihen kiiltoon. Tässä kohteessa määritelty väri on "uusi" nahanpala penkeissä, mikä oli todella mattaa ja hieman harmahtavaa. Tähän päästiin kahdella pinnoitteen ruiskutuksella.




Sivuverhoilut eivät vaatineen korjauksia, mutta yhteinäisen ilmeen vuoksi ne värjättiin ja lakatiin myös. Näin ovipahvit vastaavat paremmin penkkejä. Keskikonsolissa oli vanhat puhelimen telineen reijät, jotka ensin  painoin kolvilla sisään. Sen jälkeen kittasin ne umpeen 2K koriliimalla. Tähän käteva maskaustapa oli tehdä reijittimellä maalarinteippiin sopivat aukot, niin liima ei trhaan sotke konsolin martiointia. Pienet näpyt olikin sitten helppo hioa pois. Pientä viimeistelyä nahkakitillä ja sitten maalaus ja lakkaus samoilla aineilla tähänkin. Myös ratti, minkä olin jo aiemmin maalannut, tehtiin näillä aineilla uudelleen, että siitä saatiin myös saman näköinen.


Myös pienemmät sisustan osat pinnoitettiin.

Lopputulos oli aika täydellisesti sellainen kuin halusin, eli täydellinen. Uudelleen värjätyt pinnat todentotta näyttivät nyt siltä, että ne olisi juuri tulleet tehtaalta. Onnistunut korjaus siis.

tiistai 6. elokuuta 2024

A124 Katon pääsylinterien tiivisteet

Kattokourun pohjaverhoilu irrotettu ja katon takakaari tuettuna paikalleen.

Autohan oli alunalkaen tullut Villelle huoltoon juurikin katon pääsylinterien hydraulinesteet tihkumisen vuoksi. Vuoto ei ollut suurta, mutta juuri riittäävää siihen, että lämpimällä kelillä paineet pääsi karkaamaan, eikä katto jaksanut liikkua heti ensimmäisellä yrittämällä. Tiivisteitähän näihin saa Saksasta RSC-Autoteileltä. Pelkät pääsylinterien tiivisteet löytyy osanumerolla A1248000072 ja hintaa moisille posteineen kertyy parikymppiä. Kerkesin tiivisteet itse jo tilaamaan etukäteen, mutta autoa siivotessani löysinkin täydellisen tiivistesarjan takaluukusta. Täydellinen sarjahan maksaa noi 90€, joten ei sekään pahan kallis ole. Auton muut sylinterit olivat ilmeisesti kuulopuheiden mukaan vaihdettu jo, eikä niissä ilmennyt mitään vuotoja, joten päätin kunnostaa ainoastaan nämä pitkät pääsylkyt.

Vasen puoli.

Oikea puoli.

Hommahan alkaa laittamalla katto ylös niin, että katon takakaari jää ylös, ja katon säilytyskotelon kansi auki. Kannen voi tukea vaikka laudanpätkällä, ettei se pääse tipahtamaan kiinni. Seuraavaksi takasivuverhoilujen poisto, jota ennen toki pitää irrottaa penkit. Takasivujen alla on kaijutintelineet ja erilliset muoviset peitelevyt, jotka on liimattu butyylimassalla koriin. peitelevyjen eunoja voi tarvittaessa hieman lämmittää, jos ei meinaa heti irrota ruuvien avaamisen jälkeen. Tämän jälkeen sylinterien alapäät on selkeästi näkyvillä. Sylinterien kiinnitys on heilurimainen, eli sylinterin yläpäässä on holkki, johon tulee paksu kierrepultti molemmin puolin. Pultti on liimattu ja se on T40 Torx kannalla, joten sen avaaminen on hankalaa. Itse hankin ensimmäisenä uuden T40 palan ja vielä kiinteän hylsyn. Ensimmäisenä irrotin sylinterien männät tukikaaresta ja painoin ne varovasti sisään sylintereihin. Lämmitin varovasti kuumailmapuhaltimella korin sisäpuolella olevaa pultinkantaa takapenkin puolelta ja käytin avaamiseen akkukäyttöistä pulttipyssyä. Nämä pultit aukesivat melko näppärästi ilman suurempaa draamaa. Sitten olikin se haastavampi osuus, eli korin pintapellin takana kotelossa olevan pultin avaus. Tähän löysin todella lyhyen palanpitimen, jonka sai laitettua 10mm räikkälenkkiin kiinni, siihen uusi T40 pala ja työkalu katon säilytyskotelon kautta paikalleen. Nivelten välistä sai myös juuri ja juuri laitettua kuumailmapuhaltimen paikalleen, jolla saa lämmitettyä pulttia. Lämmön avulla liima sulaa kierteestä, ja aukeminen on piirun verran helpompaa. Pultin avaus olikin yksi sirkustemppu, sillä piti olla selkä auton kylkeä vasten, ja seläntakaa operoida työkalua. Tällätavoin kuitenkin ulottuvuus oli hyvä ja sain riittävästi voimaa työkaluun. Pultti aukesi napsahten ja kanta jäi ehjäksi. Vasemmalla puolella sama juttu, mutta siellä käytin jatkovartta avaukseen ja olin etuperin, että pystyin käyttämään oikeaa kättä. Myös tämä pultti aukesi ja säilyi ehjänä. Lopuksi irroitin hydraulinesteputkine liittimet molemmista päistä sylinteriä. Niistä ei juurikaan tullut nestettä, joten pieni rätti riittää suojaksi. Sitten vielä heilurin pultit kokonaan löysälle, niin sylinterin saa vedettyä välistä pois. Isoin työ siis tehtynä, ja oli aika vaihtaa tiivisteet.

Merkitsin sylinterit teipillä, kummaltako puolelta ne olivat.

Tiivisteiden vaihtoon en löytänyt suoraan videota tai ohjetta, mutta homma menee niin, että sylinteri tuetaan ruuvipenkkiin paksujen pahvien väliin, ja lämmitetään neliömäinen päätyholkki, jonka jälkeen se voidaan avata jakoavaimella. Tämän jälkeen saa männän pois, ja se voidaan kiinnittää samaan tapaa ruuvipenkkiin erittäin varovasti ettei naarmuteta männän pintaa. Päätyhaarukalle jälleen lämmitys, ja sitten kierretään se auki. Nyt saadaan mäntä pois holkista, jonka sisällä stefa on.

Päätyholkin lämmitys ennen irroitusta.

Männän haarukan irroitus.

Stefan irrotus on melko haastavaa, sillä se pitää kaivaa ulos pienmmästä reijästä kuin sen halkaisija. Se onnsituu erilaisten koukkujen avulla, mutta varo naarmuttamasta metallia. Uuden tiivisteen asennus on vähintään yhtä hankalaa, mutta sen voi dipata hydrauliöljyyn ja taitella kaksinkerroin ennekö työntää sisään. Loppuasennus on pakko tehdä erilaisilla tuurnilla, jotka on suositeltavaa olla muovisia. Lopulta tiiviste hakee paikkansa. Päätyholkin alareunaan ulkopuolelle tulee vielä uusi O-rengas joka tiivistää holkin sylinterin kuoreen. Laitoin asennuksessa kierteeseen vielä kierretiivistettä varmistukseksi. Kasaus päinvastaisessa järjestyksessä, eli mäntä ensin päätyholkista läpi, varo uutta stefaa, sen jälkeen haarukka kiinni, lopuksi koko paketti takaisin kiinni sylinterin kuoreen. Aikaa itse sylkyn huoltoon meni noin tunti per sylinteri. Suurin haaste oli tuon stefan asennuksessa. 

Koko paketti purettuna.
Kiillotin männänvarret ennen takaisinasennusta.

Annoin tiivisteliimojen kuivua yön yli, ennenkuin asensin sylkyt takaisin paikalleen. Asennuksessa ei ollut mitään sen ihmeempää, ja se meni joutuisasti. Lopuksi muutaman kerran kattoa ylös-alas ja hydrauliöljyn täyttö, jonka jälkeen kaikki toimi taas moitteettomasti.