190E - Ja mitähän sitä tuli ostettua

Päästyäni illalla kotiin Espoosta, en sen kummemmin autoa alannut tutkimaan, mutta seuraavana päivänä sitten uudella innolla sitä syynättiin tarkemmin. Aika nopeasti selvisi, että auto on tosiaan selvinnyt  ruosteettomana koko ikänsä, joten mätähommilta vältyttäisiin. 

Perusteelliseen pinta puhdistukseen soveltuu hyvin King Carthurin Pure Exterior cleaner. Tämän pesun jälkeen auto on syytä kiillottaa ja vahata tai pinnoittaa.

Maalivikaa oli kyljissä, takalokasuojissa, takaluukun kannessa, etulokarissa jne. Joitakin paikkamaalauksia autoon oli jo aiemmin tehty ainakin kuskin puolen takalokasuojaan sekä konepellin kuskin takareunaan.

Projekti alkoi, kuten arvata saattaa, pesulla. Käytin hyvin karkeana liuoksena King Carthurin Exterior cleaneria, koska tiedossa oli joka tapauksessa maalaushommia. Sisälokareista ja kaarista löytyi vuosien kurakerros ja konehuoneessa oli öljyn sekaista mönjää paksulti joka paikassa. Maalipinta ei ollut nähnyt edes vahapurkkia vuosiin, josta kieli täysin mattaantunut konepelti ja katto. Sisältähän auto oli käytännössä pelkkällä imuroimisella  varsin siisti.

Korin maalivikojen lisäksi oli etupuskurin törmäyslista kasassa molemmista kulmista, takapuskuri on rungoltaan väärän värinen ja kylkimuoveissa/helmoissa oli nirhaumia. Maski oli saanut siipensä niin, että se oli murtunut tähden takaa.

Puskurin lista oli kasassa.

Lokarinkaari oli mennyt riitävän läheltä jotakin estettä.

Positiivista oli, että auton kaikki valot näytti olevan ehjiä ja alkuperäisiä.

Yllätysostos - MB 190E 2.0 -90

Elokuussa -23 elettiin tiistai päivää, kun CLK oli vaihtanut omistajaa noin pari tuntia aikaisemmin. Hallitilaa ei ollut tullut tarjolle, mutta toisaalta eihän ollut siinä hetkellä edes toista harrasteautoa säilytettäväksi, joten...

Auto juuri pihaan ajettuna.

Totuttuun tapaan avasin Torin sovelluksen, joka silloin vielä oli hyvä sellainen! En päässyt kovinkaan montaa ilmoitusta eteenpäin kun silmiin iski mustan MB 190:n ilmoitus. Avattuani ensimmäisenä huomasin maininnan, ensimmäiseltä omistajalta ja kuvat katsottuani näin lähes virheettömän punaisen nahkasisustan. Sillä sekunnilla laitoin myyjälle viestin, että tarjoan autosta tämän summan, ja pidän huolta että entisöin sen entiseen loistoonsa. noin 30min myöhemmin, myyjältä tuli hyväksyvä vastaus ja yhteystiedot.

Seuraavana päivänä sitten lähdimme työkaverin kanssa autoa hakemaan Espoosta. Auto oli siis ollut uudesta asti samassa perheessä, ensin isoäidillä uutena, sen jälkeen hänen pojallaan, ja lopulta pojanpojalla. Viimeisin omistajakin oli jo eläkeiässä, ja valitettavasti menehtynyt keväällä 2023. Auton myyjänä oli hänen leskirouvansa, jolla oli luonnollisesti itselläänkin valtava tunnearvo autolle.

Koko oikea kylki oli vaurioitunut harjapesussa jonkin esineen tartuttua harjaan.

Päästyämme myyjän kesähuvilalle Nuuksioon, näin auton pihalla siitepölyssä ja koivunroskia täynnä. Yleisilme kohtuullisen ryhdikäs vakio 190E, mutta vanhemmalla pariskunnalla oli tullut melkoisesti jälkiä koriin monenlaisista tilanteista. Positiivista oli, että ruostetta ei autossa näkynyt missään, eikä myöskään ollut mädäntynyt muovien alta. Auto oli viime kevääseen asti säilytetty aina sisällä, ja sillä oli melko vähän ajettu talvisaikaan, joten se selittää hyvänä säilyneen korin.

Sisusta oli jopa poikkeuksellisen siisti lähtökohdaksi.

Ovipahvit oli ehjät, mutta vinyyli oli totuttuun tapaan irronnut.

Moottoritila oli melkoisen ryöttäinen, ja auto kävi huonosti. Se lähti vaivalloisesti käymään, mutta lämmettyään tasoittui yllättävänkin tasaiseksi. Hieman tuli taas fiilistä, että taasko pitää hankkia itselleen hankaluuksia, mutta lopulta teimme rouvan kanssa kaupat, ja lähdimme takaisin kotiin.

Kaupasta lähti samantien mukaan normaalit huolto-osat.

Autoa oli kehuttu kauppojen yhteydessä hyväksi ajolleen, mitä se ihme kyllä ihan oikeastikin oli. Se kulki suoraan, ja pehmeästi, juuri niinkuin oli mainittu. Oli myös mukava todeta, että 2-litrainen 122hv versio oli jopa yllättävän pirteä automaattilaatikolla. En olisi 16V mallin jälkeen uskonut.

Konehuoneeseen jo ehdin suihkutella pesuaineet, mutta se oli melkoisen likainen.

Auto toi luotettavasti kotiin asti ja fiilis alkoi jälleen nousta. Ei ehkä sittenkään mikään huono ostos.

Vanteet alle ja valmiina kesään

CLK:n alla oli ostettessa kamalat 18" tarvikevanteet kiinarenkailla, jotka lähtikin samantien myyntiin.

Niiden tilalle ruuvasin hetimiten RH Topline AA "Monoblockit" koossa 8,5x18 & 9,5x18. Mallailin vanteita Photoshopilla jo ennen auton ostoa ja olin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä niiden sopivuudesta ulkonäköön. Periaatteessa oikein mainiot, mutta toisaalta hieman vanhanaikaiset tähän korimalliin. 

Ensimmäinen kuvaussessio "valmiilla" autolla kuitenkin hoidettiin Monoblockeilla ja vihdoin pääsin nauttimaan kesästä avoautolla. Ajoa tulikin melko aktiivisesti koko kesän ajan, ja sillä tehtiin perheen kesälomareissukin Juhannuksena Pohjanmaalle. Hämmästyttävän paljon sai tavaraa mahtumaan avon pieneen peräkonttiin.

Myöhemmin mietin mitkä vanteet tähän sopisi, ja tuttujen Mersuharrastajien kuvista sain idean hankkia W211 AMG vanteet. Kyseiset vanteet on hyvin yksinkertaiset, mutta toisaalta oikein hienosti sopivat auton designiin. Vanteet löytyi projektikuntoisina Torin kautta, ja maalasin ne uudeelleen MB744 hopealla. Näissä speksit olivat 8/9x18 ja niille pyöräytettiin päälle 225/40 renkaat joka nurkkaan. Nyt auto miellytti enemmän omaa silmää.

Uudet AMG:t kunnostettuna ja uusilla renkailla

Modernimpi lookki sopii ainakin omaan makuun paremmin.

Autolla tuli käytyä paikallisissa harrasteauto kahvitteluissa, sekä pidempi reissu Karkkilaan Sateen siivittämään MB Klubin concourse tapahtumaan. 

MB Klubin Concoursessa tuli käytyä.

Ja useamman kerran Ace cornerilla.

Kesäloman loppuessa mieleen alkoi hiipiä ajatus auton myynnistä. Olin kyllä nauttinut siitä yksin ja perheen kanssa jopa hämmästyttävän paljon kesän aikana, mutta jotenkin auto tuntui liian uudelta säilytettäväksi. Sitä kun on tottunut MR autoihin pienine kuluineen, sekä ylipäätään niiden erilaiseen fiilikseen. Lisäksi olin hankkimassa hallitilaa, johon kyllä kelpaisi pieni lisäbudjetti.

Niinpä auto lähti Nettiautoon elokuun alussa, ja muutaman viikon jälkeen se sitten matkasikin jo kohti Pirkanmaata uuden omistajan mukana. Mielestäni tästä yksilöstä kuoritui varsin maukkaan näköinen moderni harrasteauto ja ennenkaikkea avo sellainen. Mukavia kilometrejä uudelle omistajalle CLK:n kanssa.

CLK Ilmastoinnin askelmoottorit ja tekniikan huoltoa

 Nyt kun auto alkoi olla visuaalisesti näyttävä, oli aika ottaa tekniikka tarkempaan syyniin. Ensimmäinen itseä häiritsevä asia, oli ilmastoinnin naputtava ääni, joka johtui viallisesta askel/läppämoottorista kojelaudan sisällä. Tämä on C/A209 sekä W203:ssa hyvin tavanomainen vika. Askelmoottoreita saa purkuautoista tai Ebaysta ihan kympeillä, mutta suurin ongelma on työ. Tämä nimittäin vaatii kojelaudan purkamisen, että moottorin tai moottorit pääsee vaihtamaan.

Kojelaudan purku ei ollut ihan helppo juttu, sillä 209:n osalta siihen ei löytynyt suoraan tarpeeksi tarkkaa ohjetta tai videota. Käytin hyväkseni Youtubesta löytämääni videota sekä MB:n paperiohjeita niin 209:n kuin hieman erilaisen 203:n osalta.

Askelmoottori

Aikaa purkamiseen meni yksi ilta, ja pääsin testaamaan mitkä moottorit oli rikki. Nämä oli jo entuudestaan tarkistettu Starilla, joten selvillä oli ainakin yksi viallinen kohde. Samalla vaihdoin toisenkin naputtavan moottorin, kun kerran varaosia oli ylimääräisiä ja kojelauta levällään. Kovin moneen kertaan en tätä hommaa kyllä jaksaisi tehdä.

Askelmoottorien sijainti. Tässä tapauksessa M2/6 oli viallinen.

Kokoaminen vei sitten varmaankin tupla-ajan, eli seuraavan kokonaisen päivän. Toki samalla puhdistelin ja korjasin osia, mitkä oli jonkun edellisen asentajan aikana särkyneet. Työmäärä tai aika oli varsin kova, mutta nyt ilmastointi ja sen säädöt toimivat moitteettomasti. Ennen korjausta kojelaudan ilmaritilöistä ei tullut juurikaan ilmaa, mutta nyt ne puhaltivat kuten kuuluikin.

Kaikki taas kasassa. Eipä ihme, että korjaamot veloittavat hommasta herkästi pari tuhatta euroa.

Moottorin osalta työlistalle oli sitten kirjoiteltu seuraavaa; öljynvaihto, venttiilikoppien tiivisteiden vaihto, tulppien vaihto ja jälkiasennetun pörinäputken vaihto vakioon. Lisäksi listalla oli moottorin tukikumit, vaihteiston kumi, kardaanin kannatinlaakeri ja lopuksi syy auton vollottavaan ääneen löytyi takapyörän laakerista, jonka vaihdosta vastasi Launeen Autoasi.

Kardaanin kannatin oli valmis.

Moottorinkumit olivat väsyneet, kuten tuntuu olevan aina.

Heti alkuun laitoin kuitenkin koneeseen Forten pesuaineen, jonka jälkeen öljyt vaihtui uusiin ja mukaan lirautettiin Resurs lisäaine. Venttiilikopat putsasin ja maalasin uudelleen sekä asensin uudet tiivisteet.

Tulppien vaihdosta olikin sitten varoittelua pitkin internettiä, joten suhtauduin siihen pelonsekaisin tunnelmin. Tässä M112 koneessa kun on ns. Twin spark systeemi, on tulppia yhteensä 12kpl Lisäksi että niitä on paljon, on ne myös Iridium tulppia, ja sitä kautta melko arvokkaita. 

Puolilämpöisestä koneesta irtosi helposti ehkäpä 9 tulpaa, ja tilanahtauden vuoksi pari taaempaa oli hieman työläitä. Mutta mutta, olihan siellä sitten se viimeinen oikeanpuolimmainen, joka oli hirttänyt kiinni oikein kunnolla. sen lisäksi että  se oli jumissa, se oli myös katkennut jo ennen irrotusyritystä. Lienee siis kokeiltu jo aiemminkin. Ihmeen hyvin auto oli kuitenkin toiminut 11-tulpalla. 

Viimeistä tulppaa, tai sen kantaa liottelin paripäivää erimoisissa litkuissa, ja kävin ajamassa auton reippaan kuumaksi motarilla. Sitten pelti auki ja kappas, sehän irtosi lopulta ihan kivuttomasti. Kyseinen tulppa oli vielä Mersun logolla, eli lienee auton alkuperäinen. Muut olivat NGK:n valmistetta. Uudet Iridium tulpat olivat myös NGK:n tavaraa ja niille käyttöikää luvattiin 120tkm. Ei siis tarvinne aivan hetkeen vaihtaa tällaisessa autossa. Käynti kyllä parani huomattavasti korjauksen jäljiltä.

CLK Maalipinnan kiillotus

Etupuskuri vesihiottiin ja kiillotettiin maalauksen jäljiltä.

 CLK maalipinta oli jo alkujaan aivan asiallisessa kunnossa. Ruostetta siitä ei löytynyt mistään, mutta muutamia pieniä maalivirheitä ja naarmuja löytyi. Puskurin maalauksen ohella korjasin paikkamaalaamalla pienet jäljet takaluukun kannesta ja takalonkasta.

Pieni Tokyan Mini-32 on näppärä kone puskurin kiillotukseen.

Auton Obsidian schwartz metallimusta on melko kiitollinen kiillotettava, ainakin jos vertaa 040 perusmustaan, mitä itselläkin on ollut muutamissa autoissa. Kiilotuksen aloitin totuttuun tapaan Rotaryllä ja villalaikalla, tahnana TurtlePro T5. Tätä ennen kuitenkin suojasin katon muovilla, ettei kiillotusainetta joudu kangaspinnalle.

Ensimmäisen louhinnan jälkeen jatkoin Epäkeskolla ja Turtlen T10. 2. step T20 ja viimeistely T40. Pinta kiillottui todella onnistuneesti, ja lopputulos kruunattiin Gyeon Syncro pinnoitteella.

Auton käytön aikana huomasin, että Autoduden oman brandin King Carthurin "Wipe coat gen.1" antoi autolle lähes järkyttävän kiillon, joten sitä suosittelen ainakin kaikkiin viimeisteltyihin mustiin autoihin ylläpitopesujen yhteydessä. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että saman tuotteen Gen2 versio, ei sitten toiminutkaan aivan niin hienosti, eli aineissa on oikeasti eroa.

Auton katto käsiteltiin Autoglymin katonhoitoaineella, josta on laajempi kirjoitus viime keväältä täällä:

Garage fiftynine | Mercedes blog: Tuotetesti: Autoglym Soft top clean & protect kit (garage59-mercedes.blogspot.com)