Nautikblau minttiin

Sain vihdoin ajettua auton toiselle hallille kiillotusta varten. Kaikki maalipinnan korjaukset ja niiden vesihionnat olin jo tehnyt kotona valmiiksi, joten hallilla pääsi oikeasti tekemään rehtiä kiillotusta.

Ensiksi auto piti luonnollisesti pestä siirron jälkeen, ja se sai jäädä yöksi kuivumaan halliin. Heti aamulla pääsin aloittamaan kiillotusta. Takakontin kannessa, katossa ja C-pilareissa oli maalarin jäljiltä jonkinverran lakkasumua ja haihdutusrakkulaa, joten niille oli tehty nyt etukäteen vesihionta. Sen jälkeen aloitin kiillotuksen Rotarylla ja kovalla vaahtomuovilla, tahnana Turtlepron T5. Raakatyöstön jälkeen vaihdoin koneen epäkeskoon, joka tälläkin kertaa oli Autoduden valikoimista löytyvä Tokyan OP9. OP9 on selvästi nykyään se suosikkikone, vaikka hyllystä löytyy Rupes 21, mutta siitä on lähinnä tullut varakone.

Epäkeskolla lähdin työstämään pintaa äärimmäisen hyväksi havaitulla Tokyan S-Wool laikalla ja Gyeonin Compound + Redefined tahnalla. Tähän comboon olen tykästynyt siinä määrin, ettei sille tahdo olla korvaajaa.

Keskolla ajelinkin sitten koko auton. Viimeistely on tuon stepin jälkeen jo hämmästyttävän hyvä, mutta se viimeinen silaus tulee sitten hienommilla aineilla. Koneena edelleen epäkesko, laikkana nyt medium vaahto ja aineena Turtlepro T20 tehtiin kolmoskierros ja viimeistely haettiin Pehmeällä vaahtiksella kera T40 tahnan.

Ennen pinnoitusta kävin koko auton läpi Gyeonin Prepillä. Ensin sumutan prepin listoihin ja paneleiden uriin, jonka jälken käyn ne pensselillä lävitse. Seuraavaksi sumutan Prempin kauttaaltaan ja putsaan pinnat puhtaalla mikrokuituliinalla. Hetken kuivumisen jälkeen voikin sitten aloittaa pinnoituksen.

Totuttuun tapaan tälläkin kertaa pinnoitteeksi valikoitui Autoduden valikoimista Gtechniqin Crystal Serum Light ja sen kaveriksi EXO V4. Käyttökokemusta kyseisestä pinnoitteesta on jo käyttöauton osalta 4-vuodne kestosta ja harrasteautoissa sitä ei ole kertaakaan tarvinnut vielä uusia käytön vähyyden vuoksi. Toiminnaltaan ja kiilloltaan pinnoite on kuitenkin huippuluokkaa ja helppo laittaa. Pinnoitteen asennuksen jälkeen Secci saikin sitten jäädä kuivattelemaan halliin seuraavaksi viikoksi ennen siirtoa takaisin kotitalliin.

Sisustan kasaus jatkuu

Seuraavana vuorossa oli penkkien asennus. Huomasin, että penkkien kiinnitysruuvien muovikannet puuttuivat molemmista penkeistä, joten lainasin kaveriltani Petriltä yhden malliksi, ja mallinsin sen 3D:nä tulostusta varten. Uusi suoja peilattiin niin että saatiin oikea ja vasen puoli. Nämä tulostettiin ja maalattiin samalla sisustan värillä kuin muukin sisus.

Mallinnettu penkin kiinnityksen suoja.

Penkkien asennuksen jälkeen alkoi näyttää jo hyvältä. Myös uudelleen värjätyt ovipahvit näyttävät erittäin tyylikkäiltä. Pahvien alle laitoin myös ehjät muovit estämään kosteuden imeytymistä. 

Tässä vaiheessa en kuitenkaan pystynyt jatkaa asennusta, sillä ennen takapenkkien ja pahvien kiinnitystä täytyy kattoverhoilun ja tiivisteiden olla paikallaan. Auto oli kuitenkin jälleen ajokuntoinen, joten oli aika siirtää se toiselle hallille maalipinnan kiillotusta ja pinnoitusta varten.

Secin sisusta kasaan

Äänieritysksen ja johtojen korjaamisen jälkeen olikin aika lähteä kasaamaan sisustaa takaisin paikalleen. Vielä ennen tätä uusin kaiuttimet. Etten löytyi Alpinen mallistosta alkuperäistä vastaavat 4x6" ovaalit kojelauta koaksiaalit ja taakse tuli Ground Zeron mallistosta 6.5" pyöreät vastaavat. Hattuhylly löysi tiensä ensimmäisenä paikalleen, koska osat pitää luonnollisesti asentaa järjestyksessä. Sen jälkeen sitten lattiamatto ja konsoli.

Konsolin jalopuut olivat joistakin kohdin melko pahastikin lohkeilleet, ja tuhkakupin puu oli kintaalla, ettei hartsinpalat olleet irronneet. Niinpä liimasin ensin hartsit takaisin paikalleen tavallisella juoksevalla pikaliimalla. Sen jälkeen hioin pinnat tasalle ja liimasin mahdolliset halkeamat uudelleen niin monesti, että pinta oli ehjä. Tämän jälkeen hioin pinnat kauttaaltaan 400 paperilla ja lakkasin uudelleen hieman mustalla ja punertavan ruskealla sävytetyllä lakalla. Alkuperäinen puun väri oli hyvin nähtävissä kojelaudan listoissa, mutta konsolit puut olivat jo selkeästi haalistuneet auringossa. Niitä oli siis sävytettävä tummemmaksi ja värikylläisemmäksi että ulkonäkö vastaisi "uutta".

Jalopuiden paras väri oli jo haalistunut

Konsoliin asentui liian tuoreen Audio-10 soittimen tilalle Becker Mexico 0837 iahn tuolta 80/90 luvun taitteesta. Soitin toimi jo ostettaessa hienosti, eikä se tarvittnu kuin putsata. Ja onpa hauska huomata miten hämmentävän paljon tukevampi soundi Mexicosta lähtee verrattuna halvempaan Europeen, mitä olen monessa autossa käyttänyt. Hinnalle siis löytyy todentotta katetta. 

Vanha teippi on ruma kiiltävä ja uusi matta.

Toinen asia mikä itse ärsyttää 126:ssa on nuo halvan näköiset kiiltävät lämmönsäätomen rullat. Vaihdoinkin ne W124:n rullissa oleviin mattapintaisiin teippeihin, että sain ulkonäöstä viimeistellymmän.

Becker Mexico 837 tuli 90-vuotisesta W124:sta.

Ulkonäkö muuttui fiksauksen jälkeen melkoisesti parempaan suuntaan.

Sisustaa kasatessa irrotin vielä ratin ja vaihdekepin nupin maalausta varten. Huonoja ne eivät olleet, mutta viimeistellympi ilme tulee uudella pinnalla.