Nautikblau minttiin

Sain vihdoin ajettua auton toiselle hallille kiillotusta varten. Kaikki maalipinnan korjaukset ja niiden vesihionnat olin jo tehnyt kotona valmiiksi, joten hallilla pääsi oikeasti tekemään rehtiä kiillotusta.

Ensiksi auto piti luonnollisesti pestä siirron jälkeen, ja se sai jäädä yöksi kuivumaan halliin. Heti aamulla pääsin aloittamaan kiillotusta. Takakontin kannessa, katossa ja C-pilareissa oli maalarin jäljiltä jonkinverran lakkasumua ja haihdutusrakkulaa, joten niille oli tehty nyt etukäteen vesihionta. Sen jälkeen aloitin kiillotuksen Rotarylla ja kovalla vaahtomuovilla, tahnana Turtlepron T5. Raakatyöstön jälkeen vaihdoin koneen epäkeskoon, joka tälläkin kertaa oli Autoduden valikoimista löytyvä Tokyan OP9. OP9 on selvästi nykyään se suosikkikone, vaikka hyllystä löytyy Rupes 21, mutta siitä on lähinnä tullut varakone.

Epäkeskolla lähdin työstämään pintaa äärimmäisen hyväksi havaitulla Tokyan S-Wool laikalla ja Gyeonin Compound + Redefined tahnalla. Tähän comboon olen tykästynyt siinä määrin, ettei sille tahdo olla korvaajaa.

Keskolla ajelinkin sitten koko auton. Viimeistely on tuon stepin jälkeen jo hämmästyttävän hyvä, mutta se viimeinen silaus tulee sitten hienommilla aineilla. Koneena edelleen epäkesko, laikkana nyt medium vaahto ja aineena Turtlepro T20 tehtiin kolmoskierros ja viimeistely haettiin Pehmeällä vaahtiksella kera T40 tahnan.

Ennen pinnoitusta kävin koko auton läpi Gyeonin Prepillä. Ensin sumutan prepin listoihin ja paneleiden uriin, jonka jälken käyn ne pensselillä lävitse. Seuraavaksi sumutan Prempin kauttaaltaan ja putsaan pinnat puhtaalla mikrokuituliinalla. Hetken kuivumisen jälkeen voikin sitten aloittaa pinnoituksen.

Totuttuun tapaan tälläkin kertaa pinnoitteeksi valikoitui Autoduden valikoimista Gtechniqin Crystal Serum Light ja sen kaveriksi EXO V4. Käyttökokemusta kyseisestä pinnoitteesta on jo käyttöauton osalta 4-vuodne kestosta ja harrasteautoissa sitä ei ole kertaakaan tarvinnut vielä uusia käytön vähyyden vuoksi. Toiminnaltaan ja kiilloltaan pinnoite on kuitenkin huippuluokkaa ja helppo laittaa. Pinnoitteen asennuksen jälkeen Secci saikin sitten jäädä kuivattelemaan halliin seuraavaksi viikoksi ennen siirtoa takaisin kotitalliin.

Sisustan kasaus jatkuu

Seuraavana vuorossa oli penkkien asennus. Huomasin, että penkkien kiinnitysruuvien muovikannet puuttuivat molemmista penkeistä, joten lainasin kaveriltani Petriltä yhden malliksi, ja mallinsin sen 3D:nä tulostusta varten. Uusi suoja peilattiin niin että saatiin oikea ja vasen puoli. Nämä tulostettiin ja maalattiin samalla sisustan värillä kuin muukin sisus.

Mallinnettu penkin kiinnityksen suoja.

Penkkien asennuksen jälkeen alkoi näyttää jo hyvältä. Myös uudelleen värjätyt ovipahvit näyttävät erittäin tyylikkäiltä. Pahvien alle laitoin myös ehjät muovit estämään kosteuden imeytymistä. 

Tässä vaiheessa en kuitenkaan pystynyt jatkaa asennusta, sillä ennen takapenkkien ja pahvien kiinnitystä täytyy kattoverhoilun ja tiivisteiden olla paikallaan. Auto oli kuitenkin jälleen ajokuntoinen, joten oli aika siirtää se toiselle hallille maalipinnan kiillotusta ja pinnoitusta varten.

Secin sisusta kasaan

Äänieritysksen ja johtojen korjaamisen jälkeen olikin aika lähteä kasaamaan sisustaa takaisin paikalleen. Vielä ennen tätä uusin kaiuttimet. Etten löytyi Alpinen mallistosta alkuperäistä vastaavat 4x6" ovaalit kojelauta koaksiaalit ja taakse tuli Ground Zeron mallistosta 6.5" pyöreät vastaavat. Hattuhylly löysi tiensä ensimmäisenä paikalleen, koska osat pitää luonnollisesti asentaa järjestyksessä. Sen jälkeen sitten lattiamatto ja konsoli.

Konsolin jalopuut olivat joistakin kohdin melko pahastikin lohkeilleet, ja tuhkakupin puu oli kintaalla, ettei hartsinpalat olleet irronneet. Niinpä liimasin ensin hartsit takaisin paikalleen tavallisella juoksevalla pikaliimalla. Sen jälkeen hioin pinnat tasalle ja liimasin mahdolliset halkeamat uudelleen niin monesti, että pinta oli ehjä. Tämän jälkeen hioin pinnat kauttaaltaan 400 paperilla ja lakkasin uudelleen hieman mustalla ja punertavan ruskealla sävytetyllä lakalla. Alkuperäinen puun väri oli hyvin nähtävissä kojelaudan listoissa, mutta konsolit puut olivat jo selkeästi haalistuneet auringossa. Niitä oli siis sävytettävä tummemmaksi ja värikylläisemmäksi että ulkonäkö vastaisi "uutta".

Jalopuiden paras väri oli jo haalistunut

Konsoliin asentui liian tuoreen Audio-10 soittimen tilalle Becker Mexico 0837 iahn tuolta 80/90 luvun taitteesta. Soitin toimi jo ostettaessa hienosti, eikä se tarvittnu kuin putsata. Ja onpa hauska huomata miten hämmentävän paljon tukevampi soundi Mexicosta lähtee verrattuna halvempaan Europeen, mitä olen monessa autossa käyttänyt. Hinnalle siis löytyy todentotta katetta. 

Vanha teippi on ruma kiiltävä ja uusi matta.

Toinen asia mikä itse ärsyttää 126:ssa on nuo halvan näköiset kiiltävät lämmönsäätomen rullat. Vaihdoinkin ne W124:n rullissa oleviin mattapintaisiin teippeihin, että sain ulkonäöstä viimeistellymmän.

Becker Mexico 837 tuli 90-vuotisesta W124:sta.

Ulkonäkö muuttui fiksauksen jälkeen melkoisesti parempaan suuntaan.

Sisustaa kasatessa irrotin vielä ratin ja vaihdekepin nupin maalausta varten. Huonoja ne eivät olleet, mutta viimeistellympi ilme tulee uudella pinnalla.

Poistetaan viritelmät ja turhat äänet

Tyhjän kabiinin kanssa olikin sitten "helppo" lähteä selvittämään kamalaa jälkiasennushälyttimen kytkentöjä. Ainakin asennus oli tehty todella epäammattimaisesti ja epäsiististi, joten jälkiasennettujen johtojen ja kytkentöjen erottaminen ei ollut vaikeaa. Poistin kaikki johdotukset yksi kerrallaan, ja korjasin alkuperäiset johdot sitämukaa kun niitä oli katkottu.

Jälkiasennus hälytin.

Palaneen ranskanperunan käryn syy selvisi. Tämmöset ei kuulu Mersuun.

Viimeisenä virityksenä löyty Renaultin rele auton sulakeboksista, minkä irrotuksen jälkeen auto ei enää pysynyt käynnissä. Siinä hieman alkoi kylmäämään, mutta kokeneemman 126 Spesialistin avulla paikallistin vian alkuperäiseen bensareleeseen, jossa oli kylmäjuotos. Sen korjaamisen jälkeen auto toimi taas normaalisti. Jälkeenpäin pähkäilin, että Rellun releellä oli ohitettu auton alkuperäinen viallinen bensarele, mutta huonosti kasaan kyhätty johto/rele viritelmä aiheutti itsessään jo ongelmia, koska siitäkin oli jo johtoja poikki. Viimeinkin kaikki ylimääräiset johdot oli purettu ja auto toimi. Vielä piti korjata auton alkuperäinen mankan johtosarja, joka oli silvottu uudemman soittimen takia. Samalla muokkasin johtosarjan niin, että vakio Fader toimii myös itsenäisen 1-komponenttisoittimen kanssa, kuten Becker Mexicon, joka valikoitui tähän projektiin asennettavaksi. Autossahan on ollut lisävahvistimillinen Mexico, jossa vahvari on erillisenä takakontissa.

Otsonoituna 

Johtojen ollessa nyt kunnossa, oli aika siirtyä hoitamaan äänieristys kuntoon. Sitä ennen otsonoin sisustan ylimääräisistä hajuista. Äänieristysmattoa tuli sitten katosta lattiaan ja ovien sisään.

Sisustan siivousta

Vaikka sisusta olikin äkkiseltään varsin siisti, paljastui siitäkin muutamia huonosti toteutettuja aikaisempia kunnostuksia. Pahin osuus autosta oli sen sisäkatto, joka oli joskus verhoiltu uudelleen vääränlaisella kankaalla, eikä takaosan vinyylisuikaletta oltu kiinnitetty kunnolla, joten se edelleen roikkui. Vielä kattoakin pahempaa oli HT tiivisteiden "karvalistat" jotka oli päällystetty samalla väärällä kankaalla kuin katto, ja ne oli aivan liian paksut ja epäsiistit. Penkit itsessään olivat asialliset, mutta jonkun edellisen korjaajan kunnostamat penkkien nahat ei vastanneet omia standardeja, joten kaikki menisi uudelleen värjättäväksi.

Lähtökohta oli vähintäänkin erikoinen korjattu katto.

Kattoverhoilu lähti autosta näppärästi purkamalla kahvat ja etupanelin, eikä sen ulos saamisessa ollut ongelmia kiitos leveän karmittoman sivuikkuna-aukon. Revin "uuden" vanhan kankaan pois muotolevystä, ja tein muutamat kittaukset, ennenkö kiikutin katon Ticabolle verhoiltavaksi. Hämmentävää oli myös kattoluukun paneli, joka ei suinkaan ollut muun sisustan mukaan beige, vaan musta. Sen halusin luonnollisesti verhoiltavan samalla kankaalla kuin muukin katto.

Kattoverhoilun runko putsattuna.

HT tiivisteiden verhoilujen poisto osoittautui todella isotöiseksi. Suikaleet oli liimattu niin järeällä liimalla, että niiden irrotus oli äärettömän hidasta ja työlästä. Jouduinkin hiomaan porakoneen puhdistuslaikalla vanhoja liimoja ja tukikankaita pois kumeista, ennenkö pääsin korjaamaan revityt kumit koriliimalla uudelleen muotoonsa. Hionnan jälkeen tiivisteistä tuli kuitenkin jopa yllättävän siistit, ja ne sai myös kuskata Tiitille verhoiluun. Verhoilukankaaksi valikoitui värin puolesta täýdellisellä mätsillä oleva Saksalainen sileä velour. Alkuperäiskangasta ei ole enää saatavilla, eikä käytetyllä kankaalla oikein saa enää verhoiltua, jos sen taustapehmuste on murentunut pois. Silloin vanha kangas ei enää kestä liimaa.

Pesemättömät imuroidut matot.

Ja sitten pestynä.

Pestyissä osissa näkyy hyvin UV:n kuluttama väri

Auton muu sisusta oli selkäesti joskus pesty useammankin kerran. Se on toki näissä vaaleissa odotettavissa. Mikää  rytöläjä ei siis ollut kyseessä, mutta silti kunnon pesu tekisi vaaleille matoille terää. Niinpä purin autosta kaiken muunkin sisustan kojelautaa lukuunottamatta. Pesin kaikki osat Autoglymin TFR:llä(Powermax) ja painepesurilla. Painehuuhtelukoneella imin ylimääräiset vedet pois.

Nahat ja muovit pääsivät seuraavaksi työn alle. Kuskin penkissä on huonosti korjattu reikä, jonka kittasin uudelleen ja hioin pinnat tasalle. Sen jälkeen avasi perforoinnin reijät uudelleen ennen maalausta. Maalaukseen meni penkkien lisäksi lopulta kaikki muutkin vinyylit, eli ovipahvit, konsoli, takapahvit jne. Maalattavaa tuli lopuksi aika älytön määrä. Maalit tuli jälleen Nahkatohtorin kautta ja ovat FurnitureClinicin tavaraa. Tässä autossa nahan sävy on Creme Beige, ja samalla koodilla on myöhemmin kutsuttu väriä Mushroomiksi.

Myös hattuhylly purettiin ja värjättiin haalistunut velour lähemmäs alkuperäissävyä. Samalla kaiutinritilät purettiin ja värjättiin uudelleen siistin yleisilmeen saamiseksi.

Pieniä puutteita

Autossa oli aikalailla kaikki palikat paikallaan, mutta jostain syystä hieman erikoisiakin pieniä puutteitä löytyi. Näitä oli mm. flektin tuulitunneli, joka puuttui kokonaan klipseineen. Samoin virranjakajan kannen päällä oleva suojakansi puuttui. 

Aivan alkuun oli kuitenkin pestävä moottoritila, sillä edelliskerrasta oli tässäkin yksilössä aikaa. Pesun tein kolmeen kertaan, että sain siitä edes kohtuullisen. Kaavin myös alkuperäisen konepellin äänieristeen pois, sillä se oli todella rapea. Samalla laitoin uuden vastaavan tilaukseen Ebaysta.

Flektin koopa löytyi suomesta harrastajalta, jolla oli 420SE purettavana. Samasta autosta otin koemielessä ilmanputsarin kannen, koska halusin kokeilla sen pulverikromausta. Tuulettimen lavat oli jo melko karun näköiset, joten hioin ja maalasin ne teräksen harmaan sävyyn ja lakkasin mataksi. Samalla asenin "uuden" käytetyn tunnelin paikalleen ja fiksatut klipsit. Konehuone siistiytyi heti.

Virranjakajan suojakoppa löytyi Saksan Kleinenzeigenistä, ja taas meinasi olla mielenkiintoinen maksu ja saako tavaran vai ei, mutta kyllä se sieltä sitten lopulta ilmeistyi kotiin ja osahan oli lähes virheetön.

Puhallettuna

Pulverikromi

Vesilakattuna

Akryylilakattuna ja uusi varoitustarra

Putsarin kannen puhalsin kevyesti kotona alumiinioksidilla, jonka jälkeen pesin sen vielä tinnerillä. Sen jälkeen kiikutin sen pulveriin ja mielestäni siitä tuli todella hieno. Että saisin sen kestämään, lakkasin kannen ensin vesiohenteisella lakalla, ja sen jälkeen uunitin sitä 60-asteessa tunnin. Viikon päästä lakkasin sen vielä uudelleen tavallisella 2K akryyli autolakalla, jotta pinta kestää normaalia käyttöä. Uusi tarra löytyi omasta takaa, kun teetin näitä avo-projektiin vuosi takaperin.

Hapotus menossa

Maalattu ja lakattu

Kotelosuojaa reilusti

Aluslevy maalattu

Konehuoneessa oli tarve vaihtaa uusi oikea iso akku, ja samalla kun akun nyt irrotti, oli hyvä katsoa akkutelineen alle, miltä siellä näyttää. Kompostihan se täälläkin oli käynnissä, mutta mitään läpimätää ei sentään ollut. Nostin johtosarjat pois tieltä mitä pystyi, ja kävin porakoneella teräsharjan kanssa kaikki läpi mitä pystyi. Sen jälkeen hapotin pinnat ruosteenmuuntimella ja sen jälkeen harjaus/tinneripesu. Tämän jälkeen päälle epoksipohja ja lopuksi korinväri ja mattalakka. Päälle laitoin vielä kunnon kerroksen kotelosuojaa, ettei se enää ottaisi kosteudesta itseensä. Luonnollisesti kaikki lehdet ja havut siivottiin pois ja avattiin vedenpoistot. Myös akun teline maalattiin uudellen mustaksi.

Uusi akku ilman teippejä, ja pesty pissapojansäiliö, niin taas näyttää hyvältä.