Tuning nostaa päätään

Projektin alkuvaiheita kesällä 2003

Perään vaihtui kirkkaat takavalot ja kori sai osakseen melkoisen kerroksen lasikuituosien hiontapölyä.

Kioskeille oli juuri ilmestynyt uusi GTI-lehti ja kaveriporukassa oltiin mohistu hiljattain ilmestyneestä Fast & Furious leffasta. Ajankohta suosi auton rakentelua joka oli rohkeampaa kuin vuosiin Olihan autoja rakennettu jo pitkän aikaa, mutta juuri tuolloin alkoi isojen vanteiden maahanousu yhdessä joka puolelta puskevien lasikuitu korisarjojen kanssa. Rakentelu on näidenkin laitteiden osalta tullut nykypäivään mennessä jo kohtuun hillityksi ja ennenkaikkea laadukkaamaksi. Vuosituhannen ensimmäisen kymmenyksen alussa homma oli vähän enemmän villiä ja erikoisia ratkaisuja ei puuttunut. Juuri ympärillä pyörivän hypetyksen vuoksi oli nyt tallissa odottavasta vähän ajetusta CE:stäkin tehtävä jotakin suurta.

Vielä hieman hahmotteluvaiheessa.

Kotelo jo tekeillä.

Koska itse olen syntynyt joulukuussa, oli auton rakentamiseen käytettävissä sen verran hyvin aikaa suhteessa kavereihin, että ihan pelkillä vanteiden vaihtamisella ei yritetty suoriutua. Hifipuoli kiinnosti ja jytkettä oli saatava. GTI:ssä esitellyt hienot hifiasennukset aiheuttivat valtavaa halua tehdä myös omaan autoon samanlaiset, osasi sitä tai ei. Projekti alkoi hifilaitteiston suunnittelulla ja melko pian päädyin hinnaltaan kohtuulliseen SPL Dynamicsiin. Tavaraa piti saada paljon, joten hankintalistalle laitettiin neljä erillissarjaa, yksi 15" Pro sarjan subwoofer, kaksi nelikanavaista vahvistinta ja yksi kilowatin digitaalipääte subwoofereille.

Osa hifikomponenteista sijoitettiin varapyöränkoteloon jäävään tilaan.

Subwooferin kiinnitys tehtiin 5mm teräslevyyn. Subin vieressä paikan kondensaattoreille.

Hattuhyllyn pohjana käytettin alkuperäistä huopahyllyä ja kaiuttimien kiinnitykseen tarkoitettujen vanerirenkaiden ympärille pingotettiin kangas joka kovetettiin hartsilla. Tässä päällä on jo gelcoat.

Ovikoteloissa käytettiin osittain vanhoja koteloita joiden etuosat tehtiin uudelleen,

Kylkien peitelevyt tekosalla.

Koteloissa käytin tuolloin tutuksi tullutta vaneria ja designin mallia haettiin lehtien palstoilta. Piti saada neonvaloja ja lasipintaa, se oli kuuminta hottia silloin, Joitakin osia paneeleihin tehtiin myös lasikuidusta. Pintoja pingotettiin venyvän kankaan avulla ja kovetettiin hartsilla. Näin syntyi esimerkiksi peräkontin kylkien peitepanelit. Samalla kaavalla jatkettiin hattuhyllyn, ovikoteloiden ja A-pilarien kanssa, joiden verhoilun hoiti jo edesmennyt Verhoilija Onerva Seinäjoelta ainolla nahalla. Nuoren miehen mieleen eivät olleen Zebrano pintaiset puupanelit, joten ne piti suihki uudemman mersun vaaleansinisellä helmiäisvärillä. Ohjelmalähteeksi valikoitui Panasonicin 1-din huippusoitin. Pitihän sitä ulkonäköä "parantaa" vielä uudella ratilla, vaihdekepin nupilla ja poljin pinnoilla. Penkin olivat 136tkm ajetussa autossa sen verran hyvässä kunnossa ettei niille tehty mitään.

Sisustan puuosat vaihtoivat väriä vaaleansiniseen.

 

 

Hattuhylly verhoiltuna.

Ovikotelot verhoiltuna.

Koska taksimallin kakkosnelonen ei mikään kovin sporttinen auto ollut, edes coupena ei siihen ollut juurikaan saatavilla mitään korisarjaa ja oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jäi joko käyttää muiden autojen osia tai tehdä osat kokonaan itse. Tälläkertaa päädyin käyttämään olemassa olevia osia ja muokkaamaan niistä coupeen sopivat. Tutkimalla eri autojen mittoja päädyin hankkimaan A6 Audin Oettinger etuhelman, joka sopi mittojen puolesta lähes täydellisesti mersuun. Takapuskurissa päädyin C-mallin W202 sedanin takahelmaan, jota jouduttiin jatkamaan n.15cm per puoli. Sivuhelmoissa halusin käyttää jotakin muuta kuin vallalla olevaa standardia M3 bemarin helmoista joten päädyin tuolloin kohtuullisen tuoreen Citroen C5:n alkuperäisiin muovihelmoihin. Helmoja joutui jatkamaan viitisen senttiä, mutta ne istuivat etu- ja takahelman muotojen kanssa kuin nenä päähän. Ja pitäähän sitä siipi olla ja iso sellainen.. Tarpeeksi iso siipi löytyi aikansa lapsen Completoksen mallistosta ja oli Mattigin valmistama E36 BMW:n spoileri. Tuolloin Rinta-Joupilta koeajossa olleesta E-mallin 124:sta otettiin yks kaks folion ja lasikuidun avulla muotti takaluukun muodosta. Silloin kun ei näitä "E-paneleita" ollut saatavilla kovin helposti. Paneli valettiin muottiin tarpeeksi vahvalla lasikuitumäärällä ja pohjatöitä hiottiin sitten muutama ilta.

Ensimmäinen look valmis.

Koska autossa oli jo valmiiksi vähän maalivirheitä oli selvää että se tultaisiin maalaamaan uudelleen kauttaaltaan. Tässä vaiheessa keulaan vaihdettiin vielä E-mallin konepelti ja turbomallin etulokasuoja, Maalauksen suoritti ammattitaidolla Jari Majaniemi Lapualta alkuperäisellä värillä.

Takaluukun verhoilut tehtiin keinonahalla..

Vanteiksi haettiin isolla huulella olevat Keskinin KT4:t 8.5x18 koossa. Renkaina pyöri Aurorat koossa 235/40R18. Tässä kuosissa autolla ajettiin ensimmäinen kesä ajokortin saatuani 2004.