Pitkän sitkeä ostettava - Uusi entisöintiprojekti MB 300D -91

Elokuussa 2019 minulla oli 2.3-16 projekti vielä täysin kesken. Silloin autoa oli alettu juuri kasaamaan maalauksen jäljiltä ja tuotu vihdoin kotiin. Samaan aikaan tuli kuitenkin tutkittua nettiauton tarjontaa ja sieltä ilmestyi eräs perjantai tarjolle harvinaisen siisti ja vähän ajettu W124 Sedan 300D. Auto oli lempivärisenäni, eli Bornitina erittäin houkutteleva, ja varustettu lisäksi nahkasisustalla ja ilmastoinnilla. Nuo varusteet kun eivät dieseleissä ole kovin yleisiä, joten varustelukin kiinnitti huomion. Kuitenkin se suurin showstopperi oli auton kilsat, jotka olivat ilmoituksen aikaan 213tkm. Aika oli kuitenkin huono, sillä oma projekti oli kesken, se vaatisi reilusti rahaa ja aikaa ja kaikenlisäksi olin juuri sairaana sängynpohjalla. Se perjantai-ilta kului kytätessä ilmoitusta, mutta jo reilun parin tunnin jälkeen auto oli myyty. Hinta oli silloin varsin kohtuullinen. Aikalailla heti tuli kuitenkin hirveä depressio, kun tällainen yksilö meni sivu suun, ja siitä alkoikin se Via Dolorosa auton hankkimiseksi.

Muutama viikko ilmoituksen poistumisen jälkeen aloin selvittämään kuka sen osti, ja sainkin kaverin kiinni Facebookin kautta. Sovimme omistajan kanssa, että jos myyntiaikeita tulee, niin hän ilmoittaa heti minulle. Omistaja oli ollut etsimässä bensakoneista automaattia, mutta olikin napannut tämän diesel manuaalin, joten se ei hänelle ollut ihan sitä mitä oli etsinyt. -20 alkuvuodesta sitten aloin kysellä uudelleen mikä tilanne on, mutta vastauksen saaminen tuntui kestävän. Lopulta maaliskuussa tuli viesti, että auto oli myyty Porin suuntaan. Se v*tutuksen määrä oli aivan sanoinkuvaamaton. En tiedä miksi myyjä ei ollut edes tarjonnut autoa, se jää arvoitukseksi. Tarinassa oli myös pientä sepustuksen makua kaikenmaailman kolarivaurioista, mitä sitten selvisi ettei lopulta ollutkaan. Kiukuspäissäni nimittäin selvitin jo uuden omistajan tiedot ja otin heihin yhteyttä. Sieltä tuli melko selvällä Suomella, ettei auto ollut myynnissä, mutta on hyvässä kodissa. Niinpä heitin auton suhteen hanskat tiskiin ja luovutin sen osalta. 16v oli tuolloin jo valmis, ja Korona-sekoilu alkamassa, joten kuviot meni muutenkin vähän uusiin puihin. Ostoilmoituksia 300D:tä koskien olin kirjoitellut jo vuosi takaperin ja niiden naputtelu jatkui aina viime kesään asti, kunnes sain muutaman kohtuullisen ehdokkaan. Eräs -89 vuotinen muovikylkinen 300D alkoi kiinnostaa, ja kauppoja hierottiin parisen kuukautta, mutta myyjän olisi saatava toinen auto käyttöön kyseisen nelkun tilalle, joten se venyi ja venyi. Nyt sitten oltiin tilanteessa, että tuon reilun 400tkm ajetun -89:n omistaja olisi tullut näyttämään autoa syyskuun puolivälissä. Jostain tuli kuitenkin idea, että kysynpä nyt varmuuden vuoksi sattuisiko tämä vähän ajettu Bornit yksilö kuitenkin olla myynnissä...ja niinhän siinä kävi, että se oli. Ei yleisessä, mutta ostettavissa hyvään kotiin. Omistaja oli juuri tehnyt kaupat talostaan, ja kaikki tallit menisivät samalla alta, eikä uusia saisi hankittua vielä pitkiin aikoihin. Päivänselvää oli, että tämä auto ei ollut halpa, mutta jotenkin sen sain perusteltua itselleni hyväksi hankinnaksi. Niinpä syyskuun alun sunnuntaina hyppäsin VR:n kiskoille ja ajelin kohti Poria. Parin tunnin kaupan väännön jälkeen auto matkasi vihdoin oman takapuolen alla kohti Pohjanmaata. Ahdistus oli selätetty.