sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

190E Ovipahvien ja Sportline ratin kunnostus

Pullistunut vinyyli.

Tässä autossa oli nahkasisustan kanssa luonnollisesti nahkaiset ovipahvit, tai oikeasti ne on keinonahkaa, eli vinyyliä. Vinyylipahvien tunnettu ongelma on, että ne kutistuu ajan, kosteuden ja lämmön vaikutuksesta, jolloin ne ikään kuin pullistuvat irti ja irsottavat pahvin yläreunoista. Kun vinyyli on kerran kutistunut, on se erittäin hankala saada enää takaisin muotoonsa. Olin jo kertaalleen yrittänyt moista korjausta,ja todennut sen hankalaksi. Kun työkaverini oli onnistunut korjaamaan Bemarinsa pahvin tyhjiöpussin avulla päätin itsekin kokeilla.

Vinyyli irroitettuna pahvista.

Puhtaat pahvit.

Kallista ja muka hyvää.. enpä tiedä

Vakuumissa näyttää hyvältä

Tämä voisi toimia jos liimassa olisi pidempi aukioloaika ja vakuumipussi olisi laadukkaampi.

Auton alkuperäisistä punaisista pahveista revin vinyylit irti, tai oikeastaan ne jo suurimmalta osalta olivat irronneet. Hain suosituksesta laadukasta muoviliimaa (ja kallista) sekä Biltemasta parin halpoja vakuumipusseja. Liiman kanssa oli heti hankaluuksia, sillä se kuivui todella nopeasti. Levityksen jälkeen ei meinannut ehtiä enää asemoimaan vinyyliä paikalleen. Muutaman harjoituksen jälkeen se onnistui ja sain pahvin pussiin. Se jopa näytti vakuumissa melko hyvältä ja luotto korjauksen onnistumiseen oli suuri... mutta ei se sitten pysynytkään. heti kun vakuumin avasi, pullahti terävimmät ja syvimmät kohdat auki, eikä liima ollut siis tarttunut kunnolla. Kokeilin tätä pariin otteeseen punaisten pahvien kohdalla kunnes luovutin.


Näistä pahveista irrotin vain pienen alueen.

Ja taas näyttää hyvältä..hetken

Ei onnistunut nämäkään.

Seuraavaksi otin käsittelyyn siniset pahvit, joista päätin avata vain osan raunaa, juuri sen verran, että saisin liiman vain tarvituille alueille. Tämä näytti todella lupaavalta, ja vakuumissa kaikki näytti oikeastaan täydelliseltä. Vakuumi ei vain lopulta pitänyt, sillä pussiin tuli jatkuvasti jostain reikä, joka puhkaisi pussin. Taisin hakea 5 paria pusseja, joista kaikki meni lopulta rikki. Nyt olin kokeillut korjata kaksi sarjaa pahveja ja itseasiassa vielä ennen näitä yritin fiksata sarjaa josta taas itse pahvirunko oli vettynyt. Kolme sarjaa pahveja ja viikko näperretty ilman tulosta. Nyt alkoi riittää. Niinpä vielä etsimään lisää pahveja, ja lopuksi löysin kolme hyvää mustaa pahvia jo olemassa olevan hyvän sinisen pahvin kaveriksi. Näihin riitti onneksi vain kiinnikkeiden liimaus ja takapahvien jäykistys vettyneen alareunan osalta.

Kiinnikeiden liimausta

Vettyneen alareunan jäykistys lasikuidulla ja hartsilla

Pintojen puhdistus maalausta varten.


Vihdoin minulla oli ehjät pahvit, jotka pystyin värjäämään. Väri sekoitettin kameran kuvan avulla, ja näissä käytin liuotin ohenteista värimassaa kovetteella. Ovipahvien lisäksi värjäykseen tuli hankkimani käsinoja etupenkkiin, sekä takaniskatuet. Lopputulosta ei juurikaan aidosta erota.






Kaikki osat maalattiin irrallaan parhaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi.



Sisustaan päivitin samalla niinsanotun korkean konsolin, sillä se tuo auton designia lähemmäs W124:sta. En itse yksinkertaisesti voi sietää tuota alkuperäistä matalaa konsolia, koska se tekee kojelaudasta avonaisen, joka muistuttaa jotakin 2-kopan Golffia.

Korkea konsoli löytyi Saksasta.

Perinteiseen tapaan ja samoista syistä kuin konsolin kanssa vaihtoon meni myös alkuperäinen uretaaniratti, ja tilalle tuli nahkainen Sportline versio. Tämä ratti oli nähnyt parhaat päivänsä, mutta päätin kokeilla vieläkö sen saisi pelastettua.



Ratin nahka oli isolta alueelta repeytynyt ja kulunut puhki. Ensitöikseni liimasin repaleet nahkaliimalla kiinni ratin runkoon ja teippasin sen varmistukseksi. Liiman kuivuttua poistin teipit ja toden totta nyt nahka pysyi paikaallaan. 






Hioin pälvikaljut alueet ja aloin täyttämään niitä nahkakitillä. Kittasin rattia yhteensä kymmenkunta kertaa, ennenkuin saisn sen tasaiseksi. Sen jälkeen värjäsin sen kertaalleen ja tein vielä viimeistelykittauksen. Lopulta sain viimeisteltyä nahan värjäämällä sen pariin-kolmeen kertaan SEM nahkamaalilla. Lopputulos oli mielestäni hämmästyttävän hyvä lähtökohtaan nähden. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti