Sisustan siivousta

Vaikka sisusta olikin äkkiseltään varsin siisti, paljastui siitäkin muutamia huonosti toteutettuja aikaisempia kunnostuksia. Pahin osuus autosta oli sen sisäkatto, joka oli joskus verhoiltu uudelleen vääränlaisella kankaalla, eikä takaosan vinyylisuikaletta oltu kiinnitetty kunnolla, joten se edelleen roikkui. Vielä kattoakin pahempaa oli HT tiivisteiden "karvalistat" jotka oli päällystetty samalla väärällä kankaalla kuin katto, ja ne oli aivan liian paksut ja epäsiistit. Penkit itsessään olivat asialliset, mutta jonkun edellisen korjaajan kunnostamat penkkien nahat ei vastanneet omia standardeja, joten kaikki menisi uudelleen värjättäväksi.

Lähtökohta oli vähintäänkin erikoinen korjattu katto.

Kattoverhoilu lähti autosta näppärästi purkamalla kahvat ja etupanelin, eikä sen ulos saamisessa ollut ongelmia kiitos leveän karmittoman sivuikkuna-aukon. Revin "uuden" vanhan kankaan pois muotolevystä, ja tein muutamat kittaukset, ennenkö kiikutin katon Ticabolle verhoiltavaksi. Hämmentävää oli myös kattoluukun paneli, joka ei suinkaan ollut muun sisustan mukaan beige, vaan musta. Sen halusin luonnollisesti verhoiltavan samalla kankaalla kuin muukin katto.

Kattoverhoilun runko putsattuna.

HT tiivisteiden verhoilujen poisto osoittautui todella isotöiseksi. Suikaleet oli liimattu niin järeällä liimalla, että niiden irrotus oli äärettömän hidasta ja työlästä. Jouduinkin hiomaan porakoneen puhdistuslaikalla vanhoja liimoja ja tukikankaita pois kumeista, ennenkö pääsin korjaamaan revityt kumit koriliimalla uudelleen muotoonsa. Hionnan jälkeen tiivisteistä tuli kuitenkin jopa yllättävän siistit, ja ne sai myös kuskata Tiitille verhoiluun. Verhoilukankaaksi valikoitui värin puolesta täýdellisellä mätsillä oleva Saksalainen sileä velour. Alkuperäiskangasta ei ole enää saatavilla, eikä käytetyllä kankaalla oikein saa enää verhoiltua, jos sen taustapehmuste on murentunut pois. Silloin vanha kangas ei enää kestä liimaa.

Pesemättömät imuroidut matot.

Ja sitten pestynä.

Pestyissä osissa näkyy hyvin UV:n kuluttama väri

Auton muu sisusta oli selkäesti joskus pesty useammankin kerran. Se on toki näissä vaaleissa odotettavissa. Mikää  rytöläjä ei siis ollut kyseessä, mutta silti kunnon pesu tekisi vaaleille matoille terää. Niinpä purin autosta kaiken muunkin sisustan kojelautaa lukuunottamatta. Pesin kaikki osat Autoglymin TFR:llä(Powermax) ja painepesurilla. Painehuuhtelukoneella imin ylimääräiset vedet pois.

Nahat ja muovit pääsivät seuraavaksi työn alle. Kuskin penkissä on huonosti korjattu reikä, jonka kittasin uudelleen ja hioin pinnat tasalle. Sen jälkeen avasi perforoinnin reijät uudelleen ennen maalausta. Maalaukseen meni penkkien lisäksi lopulta kaikki muutkin vinyylit, eli ovipahvit, konsoli, takapahvit jne. Maalattavaa tuli lopuksi aika älytön määrä. Maalit tuli jälleen Nahkatohtorin kautta ja ovat FurnitureClinicin tavaraa. Tässä autossa nahan sävy on Creme Beige, ja samalla koodilla on myöhemmin kutsuttu väriä Mushroomiksi.

Myös hattuhylly purettiin ja värjättiin haalistunut velour lähemmäs alkuperäissävyä. Samalla kaiutinritilät purettiin ja värjättiin uudelleen siistin yleisilmeen saamiseksi.