MB 200D -93

Hyvin aikaisessa vaiheessa tuli selväksi ettei Coupe mersulla ollut tarkoitus ajella talvisin. "Tuunaus" kun alkoi mennä sen verran rajuksi ettei sitä malttanut pilata suolavellin seassa. 2004 ensimmäisenä kesänä hankimme Isän kanssa II-korisen Golfin, jonka 1.3 kaasaribensa kone vaikutti ihan riittävältä talvikäyttöön. Golffi oli loppujen lopuksi melko pommi, joten se purettiin ja ylimaalattiin uudelleen mustaksi. Siihen asennettiin "isot puskurit" ja merkitön maski ym. ym. Kolppero alkoi näyttämään varsin mielekkäältä, kunnes sitten oikeasti aloin ajella sillä Lapualta Vaasaan töihin. No, miltäpä luulette tuollaisen kopperon tuntuneen kun oli tottunut ajamaan kolme litraisella kutos coupella?

Tällä Golffilla oli tarkoitus hoitaa käyttöauton virkaa. Toisin kävi.

Muutama kuukausi meni ihan kohtalaisesti, mutta sitten Nelimarkan Jonille tuli myyntiin entisen kirkonmiehen W124 200D vuodelta -93. Kolffi laitettiin samantien myyntiin ja Mersusta tehtiin kaupat. Kohtuullisen siisti hieman alta puoli miljoonaa ajettu nokileka oli ulkoväriltään akryyli viininpunainen. Ihan asiallinen väri sinänsä, mutta kun se jatkui sisustan puolelle se ei enää ollutkaan niin hieno.

MB otettin nopeasti työn alle, ja ensimmäiseksi maalattiin puskurit ja helmat korin väriin.

Sisusta korjattiin ja asennettiin takaniskatuet sekä käsinoja.

Koska projektiautona oli kuitenkin CE, ei sedania alettu sen takia kovin hirveästi laittamaan.. mutta minkäs sitä koira karvoistaan pääsee kun W mallia alettiin entraamaan. Parin vuoden ajalle jakautunut parantelu käsitti madalluksen, hieman paikkamaalausta, AMG vanteet, jotka jäivät coupesta sekä äänentoiston parannuksen. Helmat ja puskurin maalattiin korin väriin Ylipelkosen Antin toimesta. Puuosat saivat sisällä hieman mustaa metalliväriä ylleen ja perinteinen kuskinpenkki korjattiin. Auto oli melkoinen karvalakkimalli, joten taakse asennettiin takaniskatuet ja niiden edellyttämä erilainen hattuhylly. Samalla kertaa asennettiin myös kuskin penkkiin pakollinen kyynernoja. Maski vaihtui jälleen avantgarde malliseen ja vilkut valkoisiin. Tuolloin maalailimme kaverin isän firmalla kaikenlaisia autonosia miltei jatkuvasti ja eräs suosituimmista kohteista oli takavalojen tummennus. Ensimmäisten pikimustien valojen jälkeen alkoi siihenkin hommaan tatsi löytyä ja 200D sai varsin kohtuulliset savutummenukset osakseen.

Kevyen madalluksen ja 17" AMG replicoiden kanssa auto näytti jo asialliselta.

Puu ei kuulunut suosikkeihin tuolloin, joten paneelit maalattiin mustiksi.

Auto kävi kuin kello, vaikkei se toki kovin nopea ollutkaan. Kohtaloksi koitui kuitenkin se eräs sunnuntaipäivä kun 200D kulki hieman liiankin lujaa rajoitukseen nähden. Koska tuo ajamiseen tarvittava lisenssi vaihtoi omistajaa hetkeksi aikaa ja opiskelut kutsuivat, oli aika laittaa hyvin palvellut kampe myyntiin. Auto meni käytännössä heti kun ilmoitin sen Ykköset lehdessä. Ostajia oli jo jonossa joten pyyntihinnan maksettuaan auto lähti kohti Jalasjärveä syksyllä 2006, jossa se on käytössä edelleenkin.

Pomminvarma kaksatanen myyntikunnossa syksyllä 2006.