190E Talvipyörät ja talviteloille - auto uuteen kotiin.

 Koska auton hankinta ja entisöinti ajoittui syksylle, oli kausi melko nopeasti paketissa sen kanssa. Taisinpa käydä pariin kertaan Ace cornerilla MB Klubin kahvilla ja siinäpä se. Marraskuussa tulikin hankittua kauan haaveilemani talliosake, joten tiedossa oli, että autoa on pystyttävä siirtelemään talven aikana. 

Vanteet jo kevyessa pohjamaalissa.

Niinpä tarve oli talvivanteille renkaineen. Päädyin itseni kannalta helppoon ja nopeaan ratkaisuun, ja hankin harrastajakaveriltani Arilta perus 15-reikäiset kaivonkannet. Vanteet oli suoraan purkuauton alta, joten ei mitkään helmet, mutta silti sen verran asialliset, että sain ne fiksailtua itse ihan ruiskulla. Vanteet maalasin jälleen 744:lla ja renkaat löytyi käytettynä Torista. Silloin Tori olikin vielä toimiva appi, nykyäänhän sieltä ei löydä yhtään mitään, harvinaisen surkeaa suunnittelua.

Uutta maalia päälle

Ja ensilumen jälkeen alle.

Auto ei sitten joutunut odottelemaan ulkona kuin muutaman kuukauden lopulta, kun se sitten jo joulukuussa pääsi vihdoin sisään lämpöiseen talliin. Joulun välipäivinä vaihtelin autoon vielä uudet tulpanjohdot, jakajankannen ja pyörijän, sekä hihnankiristimen värinän vaimentimen, mikä oli koko syksyn aiheuttanut ihmeellistä klapinaa moottorista. Nyt auto oli viimein täysin toimiva, hiljainen ja kävi nätisti..olikin siis aika laittaa se myyntiin. Syksyllä en oikein ollut varma, mitä auton kanssa teen lopulta, mutta kyllä se vain niin on, että 190 ei tunnu niin omalta kuin 124, joten sellaiselle ei omassa pääkopassa ole mitään erityistä paikkaa. Hienoja autoja, muttei välttämättä minun juttuni. Velimies oli onnistunut tartuttamaan minuun SEC kuumeen, joten ei muutakuin 190 nettiautoon ja katsomaan herääkö kiinnostus. Eikä siinä lopulta kovin kauaa mennyt, kun Vantaalainen Lentokapteeni Risto innostui autosta ja päätti tulla katsomaan. Kaupat käteltiin helmikuun alussa Lahdessa, ja auto jäi minulle säilöön. 

Ja sitten lämpimään suojaan.

Tammikuun lopulla alkoi jo hieman kevättää.

Auton virallinen luovutus tapahtui vasta kevään Classic Motor Shown kynnyksellä, sillä MB Klubi oli pyytänyt sitä jo tällävälin osastolleen esille ko. näyttelyyn. Auto tulikin kaverini Harrin luota sijaissäilöstä edellispäivänä ennen näyttelyä. Pikkumersu edustikin hienosti itseään viikonlopun ajan. Tämän parilitraisen erikoisyksilön tarina loppuu tähän. Toivotan uudelle omistajalle mukavia kilometrejä punamustan kyydissä.

Kuvia Classic Motor Shown MB Klubin osastolta keväältä -24.