maanantai 6. toukokuuta 2024

Blogin kuulumisia keväällä 2024

 Tervehdys pitkästä aikaa arvon lukijat. Blogissa on ollut pitkään hiljaiseloa, mutta autoja on rakennettu kyllä tälläkin välillä kohtuullisen ahkerasti. Ennenkö aloitan kirjoittamaan auki uusia projekteja, päätin että on tarpeen tehdä pieni yhteenveto, mitä kaikkea tässä välillä on tehty.

300D lähti uuden omistajan matkaan.

Ensimmäisenä kerrottakoon, että 300D myytiin tammikuussa 2023. Se oli ikäänkuin hiljaisessa myynnissä, enkä laittanut autoa edes Nettiautoon, vaan kaupittelin sitä lyhyen ajan Torissa. Sieltä sen bongasikin nopeasti Mersuihin hurahtanut Toyota-mies ja viikon päästä auto jatkoikin matkaa tuonne Pirkanmaalle. 300D tuntui tuolloin hieman ylimääräiseltä kulkineelta, eikä se perusmallin sedanina enää oikein antanut kesäkäytössä mitään erityisiä tuntemuksia. Tuli fiilis, että voisiko se kesäauto olla hieman kesäisempi, kuin vanha 4-ovinen diesel? 

CLK kuvattuna ennen hankintaa Ideaparkin takana lumihangessa.

Dieselin myynnin jälkeen alkoi tehdä todenteolla mieli avoautoa. Sellaista kun ei ollut koskaa itsellä, eikä kellään muillakaan perheenjäsenellä ollut. Jo ennen 16V projektia haavelin A124 Cabrioletista, nimenomaan vanhempana 2.sarjan autona 300-24 moottorilla, mutta eipä niitä silloin löytynyt, ja viime vuonna tilanne oli jo niin paha, että hinnat olivat suorastaan riistäytyneet käsistä. Aloin tutkia nuorempaa Mercedeksen mallistoa, josta A209 sarjan CLK oli jo pitkään miellyttänyt omaa silmää. Avoja etsittiin jo pitkin syksyä, mutta 300D myynti antoi siihen vihdoin oikeasti mahdollisuuden, joten tarjontaa alettiin tutkia ihan oikeasti. Ensimmäisten joukossa bongasin Pirkanmaalta CLK240 -04 Cabrion, jossa musta metalliväri ja vaaleanharmaa nahkasisusta puhuttelivat. Tästä autosta kättelin sitten kaupat maaliskuussa, ja auto siirtyi Lahteen Huhtikuussa 2023. Kirjoitan kyseisestä autosta projektikertomuksen tänne kokonaisuudessaan myöhemmin.

2.3-16 kuvattuna uuden omistajan väliaikaisessa säilytystilassa.

Isoin juttu viime vuonna oli, että 2.3-16 myytiin myös keväällä. Auto jäi tänne Suomeen Jyväskylän suunnalle keräilijälle. Itselläni oli huutava tarve hankkia lisää tilaa, joten auton myynti meni suoraan uuden hallitilan hankkimiseen. 16V oli hieno auto, ja mielestäni varsin hyväkin mallinsa yksilö, mutta sinänsä sen myyminen ei ole sen enempää aiheuttanut tunnontuskia, paremminkin vaan antanut mahdollisuuden jatkaa harrastusta uusien kohteiden kanssa. Toivotan kuitenkin vielä näin jälkikäteen mukavia yhteishetkiä auton kanssa. Ennen myyntiä 16V kuitenkin ehti vielä osallistua Lapua Motor Showhun yhdessä Juhan 250 W123:n kanssa, joka niin ikään myytiin viime vuonna.

Keväällä tilanne oli siis se, että molemmat aikaisemmat MR mersut oli myyty, ja tilalla oli uudempi avo-CLK, joka toimi käytönnössä koko kesän harrasteautona, koska Cadillac oli jälleen kerran uudelleen maalattavana. Kesän kääntyessä kohti syksyä, oli taas Cadillac palannut kotiin, ja "uusi" CLK alkoi tuntua ehkä liian tuoreelta harrasteautoksi. Sinänsä siis nautin kesästä avon ratissa, ja mielestäni auto oli jopa harvinaisen hieno, mutta menetin vain mielenkiinnon. Tähän saattoi vaikuttaa yht'äkkiä facebookissa vastaan tullut ilmoitus siististä MR kilpisestä 420SEC:stä, joka alkoi kiinnostaa todenteolla. CLK oli myynnissä muutaman viikon, kunnes tärppäsi, ja ostaja sillekin löytyi, mistäpä muualta kuin Pirkanmaalta. Harmillista oli kuitenkin se, että myydessäni auton maanantaina, oli SEC myyty jo sunnuntaina. Jäin siis ilman autoa, ja sehän aiheutti hieman turhautumista. Pari tuntia CLK:n myynnin jälkeen olin kuitenkin sopinut jos seuraavat kaupat Espoossa sijainneesta 190E:stä. Tämä yhdellä perheellä uudesta saakka ollut yksilö oli päältä musta, ja sisältä punaisella nahkasisustalla. Erittäin erikoinen yhdistelmä siis. Päivää myöhemmin tenavatähti oli Lahdessa ja oli jälleen aika uuden projektin. Tästäkin autosta kirjoitan projektikertomuksen tänne myöhemmin.

190E juuri museoituna kuvitteellisen Niemen uimarannan edustalla.

Loppuvuodesta sitten onnistui kuin onnistuikin hankkia se hallitila, jota sitten rempattiin kuukaudenpäivät omaan makuun ja käyttöön sopivammaksi. Sen jälkeen periaatteessa olikin mukavan seesteistä, kunnes alkoi hiipiä ajatus uudesta projektista. Tälläkertaa se SEC ei jättänyt rauhaan, vaan sellaista lähdettiin etsimään. Samalla syntyi päätös myydä myös juuri valmistunut hieno 190E. Vuoden vaihtuessa 24-puolelle, lähti 190 myyntiin, eikä siinä mennyt kuin pari viikkoa, kun Lentokapteenina toimiva harrastaja tuli ja osti auton itselleen. Mersu jäi vielä säilytettäväksi Lahteen, mutta uuden auton etsintä oli jo kovassa vauhdissa. Paria SEC:iä kävin jo katsomassa, mutta ne eivät vakuuttaneet, ja mahdollinen hyvä yksilö oli jo seuraavaksi sovittu katsottavaksi, kunnes Villen Automyynnin Ville soitti että ethän ole autoa vielä hankkinut? Kävi ilmi, että saatavilla olisi rajoitetun ajan aito 2.sarjan 300CE-24, juuri toivomallani Almandinrot värillä, toivomallani mustalla nahkasisustalla, hyvillä kilometreillä ja ilmastoinnilla. Eli kyseessä oli tasan tarkalleen sellainen auto, mitä noin 6-vuotta aiemmin metsästin kissojen ja koirien kanssa. Avolankku muutti meille maaliskuussa 2024, ja luonnollisesti siitä on myös tulossa projektikertomusta.

Vastavalmistunut hallitilan pintaremontti Joulukuussa -23.

En usko, että on hirveän hankalaa kuvitella, ettei blogin kirjoitus ole ollut kovinkaan mielessä noiden mainittujen projektien aikana, joten täällä on ollut hieman hiljaista. Nyt on kuitenkin tarkoitus ottaa hieman rauhallisemmin, joten jää vihdoin aikaa myös kirjoittaa nämä projektit auki tänne.Odotettavissa siis reippaasti uutta materiaalia, joten olkaahan kuulolla.

Tässä se on! Kauan haaveiltu A124 kunnostettuna ja valmiina kesään.


-Antti


keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Tuotetesti: Autoglym Soft top clean & protect kit

 Tuotetestissä Autoglymin rättikaton pesu ja hoitoaine setti. Valmis paketti sisältää pesuaineen, hoitoaineen ja molemmille erilaiset sienet, joilla aineet levitettään kangaskattoon. Alle neljän kympin pakettihinnalla saa käsiteltyä ainakin kaksi henkilöauton kattoa. AutoGlymin sivuilta löytyy hyvät ohjeet ja videot tuotteelle, ja se on melko yksinkertainen prosessi. Tärkeintä on ehkä varmistaa, ettei samana päivänä sada vettä, saati lunta tai räntää, sillä katon täytyy kuivua kauttaaltaan käsittelyn jälkeen.

 


Omassa kohteessa auto oli pesty hiljattain, joten katto oli kohtuullisen puhdas. Minkäänlaista hylkivyyttä siinä ei ollut, joten vastaavaa operaatiota ei oltu ainakaan hetkeen tehty. Projekti aloitetaan imuroimalla katosta irtolika, siitepöly, lehdet ynnä muut pois. Katto kastellaan seuraavaksi vedellä märäksi.




Sen jälkeen pesuaineesta kaadetaan erilliseen astiaan puolet, ja lisätään samanverran vettä. Seos sekoitetaan ja se levitettään kauttaaltaan kattoon. Kankaan täytyy kokonaisuudessaa kastua pesuaineesta. 



Sen jälkeen ainetta hangataan kattoon ristikkäisin vedoin pieni alue kerrallaan. Itse suosin noin 50cm x 50cm aluetta. Tätä toistetaan niin kauan, että koko 500ml neste on käytetty kattoon. 



Hieman ehkä ihmettelin, miksi koko seos on aivan pakko käyttää, sillä tuntui siltä, että puoletkin olisi riittänyt. Jokatapauksessa käytin koko seoksen, jonka vuoksi kävin katon läpi sienellä neljä kertaa joka paikasta. Pesun jälkeen pinta huuhdellaan vedellä ja huomiona, että painepesuria ei saa käyttää. Kasteluletku toimii hyvin.



Seuraava vaihe on pinnoittaa kangas. Katto jätetään märäksi huuhtelun jälkeen, ja pinnoitetta levitetään sienellä koko katon alueelle sille tarkoitetulla sienellä. Ohjeessa on käyttää purkista suoraan puolet, mikä jälleen tuntui hieman ylimitoitetulta määrältä. Tässäkin tapauksessa kävin katon läpi vähintään saman neljä kertaa, jonka jälkeen se jätetään kuivumaan.





Itse tein homman ulkona, ja sää näytti sateiselta, joten peitin katon ohuella muovilla. Se oli oikea ratkaisu, sillä puolen tunnin päästä satoikin jo lunta, vettä ja räntää. Pidin muovia paikallaan väljästi pari päivää, ja katto sai kunnolla kuivua. Pesun jälkeen on helppo huomata, että pinta on nyt selkeästi hydrofobinen ja vesi pisaroituu kankaan päälle. Edelleen autoa pestessä pinta kastuu kyllä, kun vettä tulee riittävästi, mutta vaikuttaa siltä, että ainakin normaalin sateen tuo kestää hienosti.



Yhteenvetona helppo ja melko edullinen tapa antaa lisäsuojaa katolle. Olisin toivonut ehkä hieman enemmän sävyn syventymistä itse kankaassa, mutta käytännössä tällä ei ollut oikeastaan mitään vaikutusta katon ulkonäköön. Korkeintaa siinä mielessä, että se säilyy puhtaampana. Kuitenkin siis hyvä tuote, ja varmasti käytän toisenkin kerran.


Tuotetesti: Tokya Mini-32 - akkukäyttöinen pienoiskiillotuskone




Tuotetestissä tällä kertaa Autoduden Tokya Mini-32 akkukiillotuskone. Tässä keskikoon versiossa on tallakoot 40mm. 50mm ja 75mm. Itsellä entuudestaan on jo Mini 21 akkukiillotuskone, jossa on tallat 30mm ja 50mm. Jos näitä kahta konetta vertaa toisiinsa, on Mini-32 tietysti rotevampi kooltaan verrattuna pikkuveljeensä, mutta puhutaan silti varsin kompaktista laitteesta.




 Akun koko on sama 2500mAh, joka kestää yllättävän hyvin täyteen ladattuna kovempaakin käyttöä. Yhdellä akulla kiillottelee vaikkapa vannesarjan, ja kahdella akulla pärjää hyvin henkilöauton kiillotuksessa, tietenkin sillä edellytyksellä, että laite on vaan apuna ahtaimmissa paikoissa. Luonnollisestikaan tuon kokoisella laitteella ei koko autoa ole järkeä kiillottaa.


Paketissa mukana tulee kone, joka itsessään on Rotary/suoraveto. Lisäosalla saadaan tehtyä siitä epäkesko, ja vaihtoehtoja on kaksi, 3mm ja 12mm epäkeskoliikkeellä olevaa adapteria. Mukana tulee rotarykäyttöön kaksi jatkovartta 30mm ja 60mm. Pienenä harmituksena ja puutteena jatkovarret on käytettävissä ainoastaan 40mm ja 50mm talloille, sillä niissä on M6 kierre. 75mm tallassa on M8 kierre, ja sitä voi käyttää ainoastaan 12mm epäkesko-osan kanssa. 


Omassa testiprojektissa tarkoitus oli hyödyntää laitetta nimenomaan rotaryna vesihiotun puskurin kiillottamiseen, ja 75mm laikka olisi siihen juuri passeli. Harmittavasti tuo combo ei ollut mahdollinen, joten päädyin käyttämään 50mm tallaa ja laikkaa ahtaimpiin alueisiin, ja isoa verkkovirtarotarya 75mm tallalla itse puskurin kiillottamiseen.





50mm rotary combolla oli miellyttävä ajaa takaluukun kilvenupotuksen seutu ja sillä pääsi hyvin spoilereiden ja merkkien reunoihin asti. Vielä näitäkin ahtaimpiin väleihin koneeksi valikoitui sitten Mini-21 30mm laikalla. Optimi ratkaisu onkin, että on molemmat koneet, ettei tarvitse vaihdella jatkuvasti pienen ja keskikokoisen tallan ja laikan välillä. 




Mini-32 isosta tallasta epäkeskotoiminnalla saatiin sitten paras hyöty irti kun ahtaassa tallissa piti päästä kiillottamaan ovien alapinnat ja helmamuovit. 


Kevyellä ja kompaktilla koneella pääsee helpommin tekemään tasaista jälkeä, kuin isommalla koneella tilan puolesta. Toki jos auton saa nostettua ylemmäs, ja sivuilla on riittävästi tilaa, on iso kone tietenkin valinta myös alaosiin. Pienessä autotallissa pieni kone kuitenkin parantaa tilannetta ja on ergonomialtaan mukavampi.
Tehon puolesta kone jatkaa pienemmän version kanssa samaa linjaa, eli se on yllättävän kyvykäs. Jopa siinä määrin, että pienemmissä hommissa iso kone jää entistä useammin hyllyyn roikkumaan, ja käteen tarttuu kätevä johdoton Mini. Tietenkään laitteen käyttöä ei tarvitse rajoittaa pelkkään kiillottamiseen, silla talloihin saa tietysti myös vaikkapa hiomapapereita. Tässä ominaisuudessa varsinkin Mini-21 on ollut yllättävän isolla käytöllä, kun on pitänyt päästä hiomaan vaikeita pieniä alueita, mihin tavallisella epäkeskohiomakoneella ei mahdu, ja muuten menisi käsitöiksi.


Molemmissa koneissa mukana tulee myös pesuharjapäitä, joilla pääsee näppärästi pesemään esimerkiksi auton pilariverhoiluja tai vaikkapa konsolin lokeroita. Laikkavalikoima on muutenkin harvinaisen runsas, ja mukana tulee laikkoja kaikissa tallakoissa ja useassa eri kovuudessa. Lisäksi mukana on myös villalaikat. Jälleen pienenä noottina voisi mainita, että ohuet vaahtomuovilaikat eivät aivan anna parasta käyttökokemusta, sillä pienien, monimuotoisten välien kiillotus ei aina tahdo onnistua, kun laikka ei muotoudu riittävästi kohteeseen. Niinpä käytin itse paksumpia laikkoja, joiden kanssa ei tarvinnut pelätä, että tallan reuna nappaa kiinni johonkin pintaan ja jättää jäljen.

Yhteenvetona voitaneen sanoa, että mini 32 jatkaa samalla hyvällä linjalla kuin aiempi Mini-21. Koneessa on puhtia ja se on monipuolinen. Mikäli näistä kahdesta pitäisi valita yksi, ottaisin Mini-32, sillä se toimii paremmin myös isommilla pinnoilla 75mm tallan ansiosta, mutta tarvittaessa 40mm tallalla pääsee jo todella ahtaisiin väleihin. Molempia koneita voi hyödyntää kiillotuksen lisäksi myös hiomisessa ja verhoilunpesussa.

Plussat ja miinukset:

+ Koko

+ Teho

+ Akunkesto

+ Rotary + Epäkeskovaihtoehdot

+ Tarvikkeita kuten laikkoja runsaasti.

+ Siisti kuljetussalkku


- Mikäli tuotetta haluttaisiin parantaa, haluaisin 75mm tallalle rotarykiinnityksen ja siihen soveltuvat jatkotangot. Se on ehdottomasti isoin puute tällä hetkellä. Samoin laikkojen paksuuden voisi helposti tuplata, nykyiset noin 10mm paksut laikat on mielestäni liian ohuita ainakin 50mm ja 75mm tallojen kanssa käytettäväksi. Laikkoja voi kuitenkin ostaa erikseen sellaisia kuin haluaa, joten se ei konetta huononna. 

Hyvillä mielin voin suositella laitetta, sillä se tehostaa montaakin eri työvaihetta.


https://www.autodude.fi/fi/tuote/kiillotuskone_tokya_mini-21


https://www.autodude.fi/fi/tuote/kiillotuskone_tokya_mini_32