Kevät koittaa, koittaako näyttelyt 2022?

No niin, se on uusi vuosi ja uudet kujeet. Tammikuukin jo puolessa välissä, joten sieltä ne näyttelyt lähestyy, jos korona suo. Isoja juttuja ei tämän kanssa sinänsä ole, mutta tuossa syksyllä talviteloille viedessäni aloin katsomaan, että takapoileri oli entisestään pullistunut irti kontin kannesta. Irrottamattakin näki, että vasemman puolen kiinnikkeet oli ihan mädäntyneet. No, äkkiä ei uutta spoikkaa löytynyt, ja muutenkin teki mieli kokeilla saako tuon ehjättyä, joten nyppäsin soiron irti.

Alapuoleltahan näkyy, että ruuvinreijistä suorastaan pursuaa ruostetta. Niinpä suojasin maalipinnan teippaamalla ja leikkasin Dremelilla pienellä fiberlaikalla pohjan auki.





Tämä spoilerihan on siis PUR integraalivalua, eli polyuretaanivalua, jossa on teräsinsertti tukemassa rakennetta. Runko menee koko spoilerin läpi ja päädyissä on isommat laput, joissa on ollut mutterit kiinnitystä varten. Huono juttu on se, että pur imee kosteutta jos sen pinta vioittuu, joten vähän sama kun laittaisi metallinpalan pesusieneen. Sitten kun runko on siellä purrin sisällä pinteessä, niin se ruostuessaan pullistaa pinnat ja silloin spoileri ikään kuin irtoaa kontin kannesta.



Putsasin kaiken ruostemujun pois, ja puhdistin pinnat tinnerillä. Spoilerin läpi menevien runkoaisojen päät sentään oli vielä terästä, joten uuden lapun saisi hitsattua paikalleen. Seuraavaksi tein pahvimallin uutta teräskiinnikettä varten.



Pahvimallin avulla leikkasin palan 1,5mm pellistä, johon porasin reijät tulppahitsejä ja kiinnitysmuttereita varten. Mutterit hitsasin taustapuolelle ja ennen asennusta paikalleen pursotin pellin alle 2K koriliimaa.









Lopuksi levitin poteron umpeen samalla 2K koriliimalla. Toisella puolella kiinnike oli vielä ehjä ja mutterit ok, mutta hieman pursonnut ihan etureunasta. Sieltä avasin pohjaa vain kärjen alueelta ja pursotin sen umpeen koriliimalla. Nyt spoikka on kuivumassa ja sen jälkeen pinnat voi tarvittaessa maalata uusiksi, mutta eipä ne sieltä mihinkään toki näy, vaikkei maalaisikaan. Näkyvälle puolelle ei tullut mitään maalivaurioita, joten siiven saa pultata takaisin kiinni ja tutkia seuraavia ongelmia.

Maalasin nuo korjatut päädyt nyt kuitenkin, niin ei sitten ainakaan imase sieltä niin herkästi kosteutta. Ennen maalausta hioin vaan enimmät epätasaisuudet pois vingulla.





Kiinnikkin kävin laittamassa. Nyt se taas on tukevasti paikallaan, mutta irvistää silti niinkuin ennenkin. Nähtävästi ainut tapa on saada se virheettömäksi olisi lisätä massaa noihin jalkoihin. Se nyt onnistuisi jos tuolla koriliimalla kittaisi aukot umpeen kantta vasten, ja sitten viimeisteli irrallaan. Toki tämän jälkeen tarvis uudelleen maalauksen, joten katsoo sitten jos se on ajankohtaista.

Seuraavaksi sitten yritänkin säädellä noita kylkimuovia paremmin. Ainakin etulokarin panelien ylemmät holkit täytyy vaihtaa toisiin kun ne on löysät ja pullahtaa ulos. Näihin kyllä löysin jo paremmat. Muutenhan tässä nyt ei ole juuri kun hirvee puunaus operaatio kevättä varten, lähinnä siis alustan, pyörankoteloiden jne. alueelta.

Cosworthin kuulumisia

Kevät -21 meni Cadillacin kunnostuksen kanssa niin ajallisesti kuin rahallisestikin, niin cossie ei paljoa ollut mielessä vuosi takaperin.

Vappuajelut tuli tällä heitettyä mutta sen jälkeen se olikin tallissa aina Lahden Renkomäki Motor Showhun asti, johon kävin sen extempore hakemassa.



Koska Caddy tyhjäsi kassan aika tyystin, niin ajattelin etten ala nyt tähän sijoittamaan sen isommin viime kesänä. Sitten kumminkin tuli helteet ja totesin että pakko tuo ilmastointi on saada toimimaan. Rockautosta laitoin Denson uuden kompuran tulemaan ja se oli tasan samanlainen kuin paikallaan ollut alkuperäinen vuodelta -85. Kylmäaineet täytettiin kolmatta kertaa Thermotekillä ja nyt vihdoin siinä on toimiva ilmastointi. Toki takkua oli loppuun asti, kun paineet nousi turhan korkealle, joten paisuntaventtiili meni vielä kalkkiviikoilla uusiksi. Sen vaihdon jälkeen alkoi näyttää vihdoin hyvältä. Tässähän vanhaa on enää höyrystin, sillä kompura, kenno, letkut, kuivain, kytkimet ja paisuntaventtiili on nyt uutta. Samasta syystä tälläkertaa sisään meni R134, koska RS24 käytölle ei oikein enää ollut perusteita kun uudet hilut on R134 speksattuja.





Seuraavaksi ajattelin vielä tilata uudet suuttimet, sillä kylmäkäynnistysongelmat välillä muistutti olemassaolostaan. Ongelmat ei tule aina, mutta välillä saa sahata turhan kauan käyntiin. Uuden boschilaiset asentelin paikalleen, mutta juurikaan vaikutusta ei ollut mihinkään. Onpahan nyt tuokin kohta hoidettu kuitenkin.

Heinakuussa kun katsastin tämän 16v:n huomasin, että keskivaimentajaan oli tullut rupi. En silloin tehnyt asialle sen kunmemmin mitään eikä inssikään siihen puuttunut. Myöhemmin sitten päätin, että hipaisen ruven pois ja maalaan pöntön, mutta mutta.. vähän kun teräsharjaa näytti niin näkyvä kolikon kokoinen rupi suureni sellaiseksi 15cm leveäksi soiroksi. Sisäpuolelta tuli sitten ripakopallinen irtomujua, joten tilasin suosiolla uuden pöntön. Se löytyi onneksi näppärästi Profiteileltä ja oli vielä kohtuu edullinen. Ongelma oli vaan kun auto piti olla ajokuntoinen, niin jouduin paikka-aineella kittaamaan pöntön kasaan väliaikaisesti. Saadessani auton takaisin kotiin niin vaihtelin pöntön paikalleen ja olikin talviunien aika jo taas.

Lisää tilaa kaariin - 300D

AMG holkkisarja on museoautossa parempi tapa saada vähän lisää tilaa kaariin, kun mankelointi ei tule kysymykseen. Ovat kuitenkin ihan tehtaan suunnittelua. Tietääkseni noita ei enää marmorilta saa varaosanumerolla, mutta ebaysta ym. löytyy uustuotantoa.

Nämä tuli nyt asennettua autoon paikalleen. Samalla vaihtui myös nuo jo viime talvena alla olleet 500E kasireijät.

Hienosti pelittää. Nämä ostamani Nylonholkithan on 12,5mm alkuperäisten 15mm sijaan. Se ei ainakaan asennuksen puolesta ollut mitenkään huono asia, sillä paksumpia varten olisi kyllä paljon enemmän joutunut venyttämään lokareita. Näille riitti, kun irrotti nuo kolme kiinnitysruuvia, kaksi muovipanelin alta ja yhden puskurin alta. Irrotin operatiota varten puskurin ja nuo kylkipanelit lokasuojista.



Kamalasti kertynyt taas kuraa tuonne alle, vaikka viimekesänä ne pestiin ja ruiskuteltiin ML:llä. Jokatapauksessa, koska lokari siirtyy ulospäin, jää puskurin sivut liian sisään, jos niille ei tee mitään. Siksi löyhdytin tuota puskurin sivukiinnikettä ja siinä oli onneksi noin 10mm säätövaraa ulospäin jonka käytin kokonaisuudessaan. Näin sain puskurin sivut siististi mukailemaan lokarin uutta linjaa.



Muutosta ei ihan herkästi huomaa, mutta mittauksessa ennen ja jälkeen kaaren uloin kohta tosiaan siirtyi ulommas noin 10-11mm. Eli tilaa tuli siis rutkasti lisää noin puolentunnin operaatiolla. Ja onhan se nyt ehkä hitusen pulleampi ja miehekkäämpi. Oikea köyhän 500E.

Pitkä odotus palkitaan - 300D museorekisterissä

 Ja vihdoin se päivä koitti, mitä on odotettu ja mihin on tähdätty. 300D olisi museoitu 3.1, eli heti kun oli mahdollista.

Vuoden viimeisenä viikonloppuna sen herättelin tuosta talviunesta ja laitoin liikenteeseen. Eipä siinä mitään ongelmaa ollut, sen kun avaimesta käyntiin ja menoksi. Tänään aamulla normi pesu ja sitten konttorille.



Voisi melkein sanoa, että tamä projekti olisi sitten valmis.. mutta sen verran täytyy vielä ratustaa, että laitan etulokareihin ns. AMG nylon spacerit, että nuo 16x8 kasireijät mahtuu paremmin pyörimään. Viime talvena nimittäin nappas renkaat linkussa nastalla lastun kaaren reunasta, enkä halua enää maalata lokareita toistamiseen. Muutenhan se ei ole kun pitää ja päästää.

Classic Data ja Museotarkastus 300D:lle

Syksyllä 2021 oli aika jatkaa viimeistelyä. Konehuonetta siistin jonkin verran, korjasin repaleista eristehuopaa tulipellistä, putsailin paikkoja, vähän maalausta, uusin suutinten paluuletkut ym. Toinen venttiilikoppa on ollut reisussa kohta puoli vuotta, mutta eikähän se kohta sieltä kotiudu niin saa vaihtaa senkin siistimpään. Kerranhan jo tein yhden kopan, mutta se oli väärän mallinen tähän EGR versioon. Silloin toki ei ollut tätä autoa edes ostettu vielä.

Sisältä maalasin ratin ja vaihdekepin uudelleen kun olivat jo hieman kiillottuneet. Samalla kiillotin konsolin puut uusiksi.





Ulkoa tein vähän perusteellisemman pesun, ja vahasin auton uusiksi. Miracle Team Oy kävi oikomassa oikeassa kyljessä olleet kolhut. Niitä olikin huikeat 8kpl, joista puolet takalonkassa. Kaikki saatiin hienosti pois. Itse säädin vielä kuskin puolelta ovet oikealle korolle ja säädin luukkujen raot. Edelliseltä omistajalta tai maalarilta oli jäänyt melkoiset sumut taka oviaukkoihin, joten vesihioin ja kiillotin ne karmien lonkat. Nyt ei näy sumuja ja kiiltää.











Sisustan osalta korjausta vaati käsinojan tereet. Ne hoiti nopeasti kuntoon Verhoomo Ticabo Kellokoskella.





Käsinojan tereisiin värjäsin uudet nahanpätkät samalla kun hieman värjäilin uudelleen noita nahkapenkkejä. Pieni sävyero alkoi ärsyttämään siinämäärin, että halusin oikeaa sävyä tilalle. Tälläkertaa nahkamaalit toimitti Nahkatohtori ja nyt väri oli ihan MB speksin mukainen Orion grey.

Seuraavana viikonloppuna sitten tehtiinkin Museoajoneuvotarkastus ja Classic Data arviointi. Museorekisteröintihän toki onnistuu vasta tammikuussa -22, mutta halusin tarkastuksen hoidettua jo pois alta kun tuo vuoden vaihde on melko hässäkkää yleensä. 

Ja niinhän siinä kävi, että Classic Data arviossa päästiin himoittuun 1-luokkaan:

Ilmastoinnin iloa 300D:ssä

Tässähän ei ilmastointi ollut toiminnassa ostettaessa, enkä siihen sen kummemmin alannut viime syksynä paneutumaan. Edellinen omistaja kertoi täyttäneensä systeemin viime keväänä, mutta aineet oli kadonneet parissa kuukaudessa. Itse ajattelin, että mahtaneeko vain R134:t tulleet läpi. No kesä kun on oli ollut mitä mainioin, niin tuolle AC:llekin oli käyttöä, vaikka toki dieseli oli ollut hetken aikaa seisonnassa kun olin ajoni pystynyt hoitamaan 16v:llä. Siispä aikaa varaamaan taas Thermotekiltä, ja aineet sisälle. Ilmastointihan toimi hienosti kun RS24:t oli täytetty, mutta Timo halusi vielä tutkia onko vuotoja. Kaikki liitokset oli kunnossa, mutta sitten huomattiinkin, että itse letkut vuotaa läpi! Saippuavedellä näki kun pienen pientä kuplaa nousi letkusta useasta paikkaa. Näkyviä halkeamia ei ollut, mutta letku vaan oli niin pahasti krakeloitunut, että se päästi läpi.

Eli eihän siinä sitten muutakuin aineet talteen, ja kotiin irrottamaan letkuja. Tällaisessa diesel 124:ssa ilmastoinnin huolto ja letkujen irrotus onkin sitten älyttömän hienosti suunniteltu, ja homma hoituu käden käänteessä. Letkunkin saa purettua yläkautta ilman kompuran irroitusta, kun taas tenavassa jouduin irrottamaan kompuran ja sen vuoksi myös vakaajan, ja silti on ahdasta kun perk*. Letkut toimitin Nastolaan ja Timo uusi kaikki kumiosat. Sitten pikku putsausta ja keltapassivointilookki maali päälle. Uusi kuivain paikalleen ja letkut kiinni uusien tiivisteiden kera.

Lopuksi päästiin täyttämmään järjestelmä uudelleen. Nyt kaikki pelaa hienosti, eikä vuotoja enää ole. Taloudessa on nyt kolme autoa jossa on toimiva ilmastointi niin mikäs sen parempaa.

Auto kun alkoi olla hienossa kunnossa, päätin käydä oikein järkkärillä ottamassa hieman kuvia.