Kuten jenkkipuolen blogista ilmenee, on syksy ollut melkoista tuisketta muilta osin paitsi autoharrastuksen suhteen. Kuitenkin jotakin pientä on ehditty testailemaan.
 |
| Alkuperäisessä vihreässä värissään olevat purkuauton penkit. Tässävaiheessa jo tinneripesun jälkeen. |
Petrin ässään löytyi Lahtelaiselta purkaamolta kesällä 2014 täydellinen nahkasisusta, joka omaan silmään näytti aina mustalta kun sitä kävin katsomassa. Viimeisen W126 mallisarjan mukainen vaakatikkauksilla oleva sisusta perforoituine keskinahkoineen olikin sitten kirkkaassa auringonpaisteessa melko karu metsän vihreä. Vihreä sisusta ei oikein siniseen autoon sovi, ja mietimmekin saisiko penkit ja ovipahvit värjättyä harmaiksi tai mustiksi. Koska alkuperäinen väri oli varsin tumma, päädyimme mustaan, koska se todennäköisesti onnistuisi paremmin.
 |
| Värjäys käynnissä. Verhoilut ovat rungoissaan sillä ne on helpompi maalata siihen päin. Irtopussia on hankala ruiskuttaa. |
Homma alkoi sillä että netistä etsittiin tietoa menetelmistä nahan valmistelulle ennen värjäystä. Väriä oli jo varastossa hankittuna jo edesmenneeltä Lapuan nahkatehtaalta. Nahka värjätään väriaineella, jonka päälle ruiskutetaan "lakka". Itse väri ei ole kovinkaan kulutusta kestävää, mutta pinnoite sen sijaan suojaa sitä hankauksen aiheuttamalta kulumalta. Vanhasta väripinnasta oli saatava tuo pinnoite pois, että uusi väri imeytyisi itse nahkaan. Käytössä oli ns. karhuntassua, eli hiomasientä, joka kasteltiin tinneriin ja sillä hinkattiin kaikki penkit ja muut nahkaosat kauttaaltaan läpi. Petri teki tämän työvaiheen itse ja aikaa kului useampi päivä ja koko mies muuttui käytäönnössä olkapäitä myöten vihreäksi irronneen värin seurauksena.
 |
| Värin päälle ruiskutettiin nahkalakka. |
 |
| Lakka sinertää hieman ennen kuivumistaan. |
Käsitellyt osat annettiin rauhassa kuivaa useamman viikon, lähinnä siksi ettei itselläni ollut juuri aikaa tuolloin värjäysoperaatioon. Ensimmäisenä testieränä otin syksyllä työnalle etupenkit, jotka purettiin osiksi, mutta verhoilut jätettiin runkojen päälle niin että ne ovat oikeassa muodossaan pingotettuna. Rasvapesun jälkeen ruiskutin pintaan nahkavärin, jota tuli kaikenkaikkiaan 3-kerrosta. Väri imeytyy hyvin nahkaan ja sen kuivumista voi vauhdittaa kuumailmapuhaltimen avulla. Uutta pintaa ei voi ruiskuttaa ennenkuin edellinen on kuiva. Kun väri oli tasalaatuinen sekoitin lakkaan kovetteen ja ruiskutin pintaan saman kolme kerrosta välillä puhaltimella kuivattaen. Viimeisen kerroksen jälkeen jätin penkit kuivumaan itsekseen noin vuorokaudeksi.
 |
| Lopullinen pinta penkissä. |
Pinnasta tuli erittäin hyvä ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaksi olisi vuorossa kaikki loput nahkaosat eli takapenkki, ovipahvien keskustat ja etupenkkien selkämykset.
 |
| Kojelauta maalattuna. |
Nahkaväri on siis tarkoitettu nahalle sillä se imeytyy. Vinyyli /muoviosia värjätään taas maalaamalla. Sisustan mukana tuli ehjä musta kojelauta joka oli kuitenkin hieman pinttynyt. Halusimme siitä uudenveroisen joten päätimme myös maalata sen. Operaatio lähti jälleen pinnan pesulla tinnerillä, mutta tässä kannattaa olla tarkka, sillä tinneri syövyttää muovia. Pesun jälkeen tein useaan kertaan vielä käsittelyn silikonin ja rasvanpoistoaineella että maali tarttuisi kunnolla pintaan. Koska kyseessä on keinonahka eli vinyyli, oli pinta käsiteltävä ensin muovitartunnalla. Muovitartunta aine ruiskutettiin pintaan ensin ja annettiin kuivua. Itse maalaus tehtiin hyväksi havaitulla Mastonin 121 mattamustalla ihan suoraan spraypurkista. Se miksi käytän 121 on tämän alkydimaalin ohut koostumus ja oikesti matta pinta. Ruiskumassat tahtovat jäädä liian kiiltäviksi kuten myös matta-aineella kyllästetty lakka. Samalla pinnasta tulee yleensä liian paksu joka taas aiheuttaa ongelmia nahkamartioinnin näkyvyyden suhteen. Ohut maali myös kestää pinnan muutoksia paremmin kuin paksu. Maalaus toistettiin pariin otteeseen ja kojelauta jätettiin kuivamaan.
 |
| 121:n silkinhimmeä pinta on juuri sopiva kojelaudan kaltaisiin osiin. |
Helpottaaksemme sisustan värinvaihtourakkaa hommasimme toisen 126;n sisustan mustana ilman penkkejä. Sen verran täytyy mainita, että W126 musta sisusta tuntuu oleavan melkoisen harvinainen verrattuna vaikkapa harmaisiin ja sinisiin, joita on tarjolla pilvin pimein. Muutamia pisteosia siitäkin uupui, mutta keksimme varmasti jotain. Pääasia ettei kaikkia vihreitä tai alkuperäisiä harmaita osia tarvitse alata maalaamaan mustiksi. Lisää kuvia kun projektia saadaan jatkettua eteenpäin.
