250 Gasolinessa

Rengastien autotarvikkeesta bongattiin pienoismalli, joka oli pakko ostaa.

Juhan 250B suoritti ensiesiintymisen Gasoline motor Showssa seinäjoella 2.5.2015. Ainoana euroklassikkona auto jäi pahasti jenkkikaluston jalkoihin, vaikka entisöintitasoltaan se peittosi helposti suurimman osan. Näyttely tuli kuitenkin suoritettua kunnialla läpi ja tästä on hyvä jatkaa vähän enemmän euroauto tyyppisten näyttelyiden ja meetinkien parissa.

Valmiina museointiin

Kilpiä vaille.

Kesällä 2014 Juha sai vihdoin kaikki osat haalittua ja viimeinenkin listanpätkä saatiin paikalleen. Lopputulosta katsellessa voi todeta auton olevan enemmän kuin yksi parhaista kotimaisista W123:stä mitä tien päällä liikkuu. Myös museotarkastajien oli yhteistuumin myönnettävä auton olevan käytännössä virheetön, vaikka aluksi puhelimessa hieman vastahakoisesti edes suostuivat katsomaan vanhaa 123:sta. Valmiilla autolla ajeltiin nautiskellen loppukesä 2014.

Entisöinnin ohella kunnostettiin kaksi sarjaa harvinaisempia 15" Barock vanteita. Vakiokoko näissä on 14".

Sisusta ei uudelle häpeä.

Maalaus ja kasaus

Mersu maalattavana Jokiaholla alkuvuodesta 2014.

Kolmen viikon rykäisyn jälkeen Juhalla oli tallissaan erinomaisesti maalattu ruosteeton W123. Nyt oli aika niputtaa auto kasaan. Koska maalaus oli tajuttoman hieno, ei koriin haluttu enää laittaa mitään sinne päin olevaa osaa, vaan kaikki koristelistat joissa oli sanomista vaihdettiin uusiin tai ehjiin käytettyihin. Osien saaminen W123 koriseen alkaa olla kiven alla, joten ne jotka tällaisesta haaveilee alkavat olla jo myöhässä. Osien metsästykseen käytettiin kokonaisuudessaa varmaan puolet parin vuoden aikataulusta. Sattumankaupalla hyvia uusia tai käytettyjä osia saattoi löytää yksityisiltä harrastajilta. Myös Seinäjoen Käyttöautolta pystyttiin tilaamaan vielä mm. tiivisteitä ja kiinnikkeitä. tuulilasin, takaluukun ja takalasin tiiviste tilattiin eBaysta Saksasta. Tuulilasi vaihdettiin uuteen ja osa anodisoiduista ikkunalistoista jouduttiin vaihtamaan parempiin.

Vihdoin kotipihassa.

Kertaalleen korjattu kuskinpenkki käväisi pikahuollossa Ajomakolla ennen sisätilojen kasaamista. Uudet alkuperäistyyliset kangasmatot tilattiin Saksasta valmistajalta. Samalla kertaa tilattiin myös Kultaiseen Dattel sävyiet matot. Radio vaihdettiin paremmin alkuperäishenkiseksi ja uusi krominen kokoontaittuva antenni tilattiin eBaystä. Viimeistelynä umpion lasit vaihdettiin parempiin ja lampun pesimet kunnostettiin. Puskurit puhdistettiin ruosteesta sisäpuolelta ja suojamaalattiin ennen asennusta.

Penkkejä tiivistettiin asentamalla pehmusteiden väliin ohut pehmuste.

Sitten niputtamaan.

Ei enää ruostetta.

Pienestä käyntiongelmasta kasvoi siis lopulta parin vuoden mittainen täysentisöinti. Projektia helpotti toki se, että takapään ruosteet ja alusta olivat jo läpikäyty, mutta olihan siinä sitten se loput 70% autosta vielä jäljellä.

Myös puskurit käytiin läpi ja suojattiin taustapuolelta.

Anodisoituja listoja ei voinut kiillottaa vaan kuluneet tilalle oli hankittava ehjä. Koko auto äänieristettiin ennen verhoilujen asennusta.

Keula kasassa.

Kosteusmuovit uusittiin kaikkiin oviin.

Listat paikalleen.

Peltitöitä

Kromikaaret olivat aiheuttaneet sen mitä yleensäkin, ruostutteneet kaaren pilalle.

123:n joutuessa hieman tanakampaan kunnostukseen oli aika selvittää peltitöiden laajuus. Oikean takakaaren alta pehmistä löytyikin sitten siinä määrin että myös sisälokasuojan ulompi osa joutui vaihtoon pintapellin ohella. Vasen takakaari oli paremmassa kunnossa ja sille riitti pienempi korjauspala.

Etuovien alareunat alkoivat olla jo ehtoopuolella.

Lattiaan oli ilmestynyt reikä oikeanpuolen B-pilarin juureen.

Kuskin oven alareuna korjattuna.

Samalla etulokasuojien muotoa korjattiin paremmin koriin istuvaksi ja lattiasta löytynyt muutama reikä korvattiin tuoreella teräksellä. Tässä vaiheessa siis auton sisusta oli purettu nippeleiksi. Sisusta puhdistettiin kauttaaltaan kaikkia kankaisia ovien tiivistenauhoja myöten. Keskikonsolli vaihdettiin ehjään monen muun pienemmän osan ohella. Joitakin osia jouduttiin uudelleen värjäämään kun parempaa ei ollut saatavilla.

Oven nurkka työn alla.

Taustaopuoli hitsattuna ja pohjamaalissa.

Uutta pintaa.

Lopulta myös lasit irroitettiin ja ovet purettiin hylsyiksi. Etuovien alareunat Juha joutui tekemään uudelleen sillä ne olivat täysin mädäntyneet. Lopulta auto oli siinä tilanteessa että hieman joka nurkkaa oli nyt korjattu. Pikaisen päätöksen jälkeen auto päädyttiin ylimaalaamaan ja työn suorittaisi Jokiahon automaalaamo Seinäjoelta. juha oli työstänyt autoa 1.5 vuotta kun hylsy kärrättiin Seinäjoelle 2014 alkuvuodesta.

Oikean puolen kaari vaihdetiin kokonaisuudessaan. Vasemmalla puolella riitti korjauspala.

Uusi kaari hitsattuna.

Vain pikku juttuja

eBaysta löytyi NOS imu-ja pakosarja.

Syksyllä 2012 Juha oli kyllästynyt 250B:n käyntiongelmiin ja lopulta autoon paikannettin aina Pohjois-Amerikasta asti uusi NOS imusarja-pakosarja paketti. Erikoista sinänsä että kyseiseen 2.5-litraiseen kutoskoneeseen on todella haastava löytää ehjää moottorinosaa euroopasta. Pakosarjan halkeaminen viittaa tyyppivikaan, kun sen korvakkeet ovat poikki kaikista purkuautoistakin. Onneksi on tuo eBay ja sieltä bongasimme uuden sarjan kohtuulliseen hintaan.

 

Yhtäkkiä auto alkoikin purkaantua entistä enemmän.

Se pikku viilailu ei sitten kuitenkaan jäänyt ihan tuohon pakosarjan vaihtoon, vaan lopulta konehuoneesta oli kaikki apulaitteet irti, ja koneesta kansi pöydällä. Kanteen vaihdettiin uudet ohjurinkumit ja tiivisteet. Venttiilinkoppa kiillotettiin kauttaaltaan ja kaikki metalliosat pinnoitettiin uudelleen konehuoneen puolelta joko sinkkaamalla tai keltapassivoimalla. Myös alkuperäinen Ardicin Webasto purettiin ja kunnostettiin kauttaaltaan. Maalatut osat maalattiin uudelleen ja deteljeihin kiinnitettiin huomiota vaihtamalla kaikki varoitustarrat uusiin. Itse konehuone maalattiin korinvärillä uudelleen ja lakattiin tehdastyyliin puolikiiltäväksi.

 

Konehuoneesta löytyi myös hitsattavaa oikean iskaritornin alueelta.

Mätähommat tehtynä.

Nälkä kasvaa syödessä ja kohta olivat lokasuojan kaarien kromilistat sekä helmalistat irti. Näitä kun ei haluttu jättää museoitavaan autoon. Sieltä sitten paljastuikin sitä savottaa siinä määrin että pikku puuhastelu voitiin unohtaa ja mersu otettiin tosissaan työn alle.

Konehuone puleerattuna.

Klassikolle vannetta

Ennen kultaisen 123:n hankkimista ehdotin Juhalle siirtymistä BBS vanteisiin. Olin kunnostellut koottavia vanteita jo useita sarjoja tuolloin lähinnä myyntimielessä, mutta tarjolle tulleet ehdokkaat ajattelin tehdä Juhan sinistä 250:iä varten.

Vanteet ostettiin myynnissä olleen SEC:n alta Lappeenrannasta.

Vanteet löytyi Nettiautossa olleen SEC mersun alta, ja kyselin myyjältä olisiko ollut mieltä myydä pelkät vanteet. Yleensähän näissä tilanteissa tarjotaan eioota, mutta nyt myyjä suostui myymään pyörät varsin kohtuullisella pyynnillä. Vanteet olivat BBS RS 16" x 10" ET11 takana ja 16" x 8" edessä. Alkuperäiskunnossa olevat pyörät oli suorat, mutta melko pahasti hapettuneet kauttaaltaan.

Keskiöt lasikuulapuhallettiin.

Alumiinille tarkoitettu happoväri pinnassa.

Projekti alkoi totuttuun tapaan renkaiden poistolla, jonka jälkeen pääsin purkamaan vanteet osiin. Kehäpulteiksi tilattiin tälläkertaa kromiset ja vanteet jätettiin kehiltään alkuperäisiksi, olivathan ne melkoisen leveät jo näinkin. Keskiöt lasikuulapuhallettiin ja maalasin ne alumiinille tarkoitetulla tartuntapohjamaalilla. Pintaväriksi valikoitui BBS:n alkuperäishenkinen VAG Stormbeige. Sisäkehät hiekkapuhallettiin ja maalattiin pulverihopeaksi lakalla.

Keskimutterit kiillotettuna.

Sisäkehät hiekkapuhallettu ja maalattu pulverilla.

Kehät hioin jälleen 240-400-600-800-1000-1200-1500 vesissä, ja kiillotus tehtiin kahdella eri kovavahalla ja puuvillarättilaikalla. Kiillotuskoneena toimi uskollinen 7-euron halppisporakone. Keskiöihin vaihdettiin uudet BBS:n "3D" keskimerkit ja keskimutterit kiillotettiin kehien tapaan.

Uudet kehäpultit hakemassa paikkaansa.

Vanteet näytti kokoamisen jälkeen melkoisen päräyttäviltä. Nyt oli aika siis kokeilla pyöriä auton alle. Pari päivää vanteiden saamisen jälkeen Juha ilmoitti kuitenkin, että takavanteet tulevat korista n.20mm ulos. Nykytrendin mukaisesti tuo ei olisi mikään ongelma, pikemminkin tavoitetila, mutta museoautoksi katsastettavassa vehkeessä tuollainen lookki ei oikein onnistu. Hätä ei sinänsä ollut tämännäköinen, sillä jo vanteiden kunnostushetkellä kerkesin hankkimaan toiset 16-tuumaiset BBS RS:t. Nämä pyörät olivat kooltaan maltillisemmat 16" x 8" takana ja 16" x 7" edessä. Edellinen sarja laitettiin myyntiin ja melko pitkän ajan kuluttua ne löysivät paikkansa erään rannikkoseudun harrastajaveljesten autossa. Halvalla menivät, mutta turhapa näitä on tallissakaan säilytellä.

Valmis kierros oli melkoisen näyttävän näköinen.

10" leveä takavanne.

Vaikka vanteet olivat hienot oli ostajia harvassa. Krooninen rahapula tuntuu vaivaavan meitä kaikkia.

Kapeampi sarja otettiin työn alle samantien ja niiden väriksi valittiin pulverivärikartasta löytynyt metallihohto kulta. Sisäkannut ja keskiöt maalattiin samalla värillä. Kehät jätettiin alkuperäisiksi ja ne hiottiin ja kiillotettiin. Viikon aikana tehty kunnostustyö onnistui hienosti ja vanteista tuli erittäin näyttävät. Tällä kertaa ne myös sopivat W123:n alle ilman korimuutoksia. Renkaiksi tuli tavanomaiset 205/55R16.

RS:t numero 2 ostohetkellä.

Hyvin säilyneet vanteet oli mukava lähtökohta kunnostamiselle.

Vanteet olivat käytössä Juhan 250B:ssä 2010 - 2012 kunnes ne siirrettiin uuden kultaisen kolmisatasen alle. Vanteet sopivatkin kullanväriseen autoon huomattavasti paremmin kuin siniseen.

Entsöinti oli "uran" nopein, alle viikko, ja lopputulos varmaankin paras tähänastisista.

Pyörät alla 250B:ssä. Omaan makuun aikaisemmalla sarjalla oltaisiin saatu juuri oikeanlainen look. Nyt pyörät ovat hieman ujot.

Myöskään kultainen väri ei ollut ehkä paras valinta siniseen autoon.

Sen sijaan kultaisessa autossa vanteet toimii todella hienosti.