Ensimmäinen vaihe valmis

Otin ja myllytin vielä uudelleen tuon konepellin, ja nyt sain häivytysrajat pois, niin voi olla tyytyväinen. Mukavan aurinkoinen päiväkin sattui vielä, niin pesaisin auton ja otin muutaman fiiliskuvan.

Retroa fiilistä luo aito CD-Cardicin takalasinverho

Rolloboxin kunnostus

Mersuforumin Wadelle iso kiitos kun lähetti mulle tuon vanhan pähkinäpuu-kannen tuohon Rollo-boksiin. Tässä oli vetokahvan lakka lohkeillut ja irronnut puusta. Muutenkin puu oli haalistunut aika reippaasti. Auringossa kun on pitkiä aikoja niin tuon lakan pigmentti haalistuu.

Ei kuitenkaan mitään uutta minulle, joten kunnon puhdistus ja hommiin. Kahvan lakat naksuttelin irti ja liimasin takaisin pikaliimalla. Annoin kuivaa muutaman tunnin, ja hioin koko pylpyrän epäkeskolla 80-llä. Käsin perään 150-320-600-800.

Rollon liuskat oli irtoilleet kankaasta, ja nuhjuiset. Näissä väri oli myös haalistunut rajusti. Kevyt hionta ja sävyn palautus. Uskokaa tai älkää, kouluajoilta jäänyt Touch:n Marker setti puunväreissä on jeesannut melkolailla. Nämä markerit on liuotinohenteisia, joten ne kestää lakkauksen eivätkä irtoa pinnasta kuin tinnerillä. Siispä sopivan värinen tussi, tälläkin kertaa numero 93 Burnt Orange käteen ja tasaisin vedoin puun yli, niin että sävy tummenee. Kun sävy alkaa näyttää hyvältä niin osat on valmiita lakattavaksi. Sävytin lakkaa aavistuksen ruskealla ja ruiskutin osiin pari kerrosta. Kuivuttuaan vesihioin ne 1200-paperilla, että sain roskat pois. Kiillotus koneella ja vaahtomuovilaikalla Mirkan 35 ja turtlen T10. Uusin myös katkenneen pohjakankaan/nahan että sain sen oikean mittaiseksi. Lopuksi kevyt vahaus Collinitella ja paketti kasaan.

Ja koska tämä auto ei ollut alunperin varustettu Rollolla, niin tuo boksin lukko oli eri avaimella. Purin sen kotelosta, ja kävin sarjoittamassa auton alkuperäiselle avaimelle.

Konepellin paikkamaalaus ja peräkontin viimeistely

 Kiillotuksen jälkeen alkoi konepellissä oleva lakkavika etureunassa maskin takana, sekä iso kivenisku takareunassa vaivata. Alunperin ajattelin, etten tekisi noille mitään vielä tässä vaiheessa. No, vähän jos kuitenkin jotain, eli töpöttelin pensselillä maalia vauriokohtaan ja lakkaa päälle. Tarkoitus oli hioa lakka suoraan ja myllytellä päälle... vaan tuen kanssa kun tuon hioi, niin lopputulos oli peukalon kokoinen pohjamaalijälki konepellissä. Plan B olisitten häivyttää tuo alue, ja vesihioa/kiillotella konepelti. Häivytys onnistui ihan ok, mutta lakkarajan jätin liian lähelle, joten kiillotus ei onistunu, eli uusiksi.

Sitten häivyttelin maskin leveydeltä pitkältä matkalta ja se onnistui ihan hyvin, mutta vesihioessa onnistuin taas saamaan lakan puhki pokkauksesta. No kolmannella kerralla sitten häivytin suosiolla koko pellin leveydeltä massan, ja vedin lakan puoleen väliin peltiä saakka. Rajanhäivyttimellä säästin vähän itseäni hiomahommissa. Hioin koko pellin vesissä 1200-1500 ja kiillottelin Rupeksen sinisellä karvalaikalla ja Mirkan 35 tahnalla pahimmat pois, jonka jälkeen epäkeskolla T10-T20-T40 turtlepron tahnoilla. Ihan maksimikiiltoa en saanut, sillä lakka oli niin tuoretta, mutta pyyhkäisen uudestaan joskus myöhemmin. Pääasia on, ettei siinä nyt näy suurempaa vikaa ja yleisilme siisteni.

Takakontissa siistin vetokoukun sähköt ja vedin johdot uusia reittejä alkuperäiseen tyyliin. Nyt ei mikään piuha pullota mistään välistä. Pestyt verhoilut paikalleen ja homma selvä.

Konepeltiin liimasin tuon purkuautosta irroitetun ja pestyn orkkis äänieristeen paikalleen. Vähän ryppyä sain siihen, mutta se oikenee kun saa vähän lämpöä. Perjantaina olikin mukava käydä työpaikalla pikku koeajolla näin ”entisöinnin” jäljiltä.

Maalailuhommia

Alkoihan nuo lampun aluset ja peilinkuoret näyttää vähän kuppasilta kun muu auto kiiltää, joten ei muutakun paperi kauniiseen käteen ja hinkkaamaan. Peilinkuoret oli harvinaisen siistissä alkuperäismaalissa, mutta jonkun epäpätevän purkajan takia niissä oli jälkiä.

Vaihdoin samalla jo aiemmin maalaamani peilin rungot kun vanhoissa oli vähän sanomista. Myllytystä varten irrotin kontin merkit, ja tänään asensinkin ihan tuliuuden läpyskän, minkä senkin olin jo aiemmin ostanut varastoon. Fiilis alkaa taas olla korkealla.

Myllytyksellä kiiltoa

Pääsin vihdoin siihen vaativaan, mutta ah niin palkitsevaan hommaan, eli kiillotukseen. Alkutekijöikseni pesin auton ensimmäistä kertaa (Glym TFR) ja kuivasin huolellisesti. Pintahan ei mikään ihan paha ollut, lähinnä pesuhuntua ja outoja klaappeja siellä täällä. Edelliset maalaukset olisivat voineet olla parempiakin, mutta tyydyin nyt poistamaan lähinnä muutaman roskan.

Myllytyksen aloitin Rotaryllä, kovimmalla vaahtomuovilaikalla mitä kaupasta löytyi, eli kunnon louhintaa. Tahnana Mirkan 35, joka on kyllä rajua, mutta toimivaa ainetta. Seuraavaksi vaihdoin koneen epäkeskoon, ja leikkaava hex-laikka kera Turtewax-pro T10:n. Tämän jälkeen pinta oli jo todella hyvä, tai no hyvä vanhaksi maaliksi, ja aina miettii onko järkeä jatkaa lisää. Kokemuksesta kumminkin tiedän, että on. Niinpä kone edelleen sama, medium laikka ja turtlen T20. Viimeistely T40:lla ja pehmeällä kennolla. Vahaksi valitsin talvea ajatellen Meguiarsin Ultimate paste waxin. Kesäksi olisin laittanut Fusson, mutta suolavelli tarttuu siihen niin rajusti kiinni, ettei mitään järkeä. No koitetaan nyt välttää niitä suolakelejä kumminkin. Tuohon vaiheeseen se nyt jäi. Vielä täytyy hinkuttaa oviaukot jonkun tosimaalarin sumurajoista. Samalla asennan uuden 300D lätkän kun sellanen tuossa nyt on pöydällä.

Pientä paikkausta ja ruostesuojaa

Sen ämpärillisen kun kaapi tuota kuraa helmoista, niin pääsi korjaamaan nuo mätäpaikat. Ruostevaurioiden korjaamisen jälkeen ruiskutin kaikkien muovien alle kerroksen vahamaista ruostesuojaa. Muutama kiinnike piti uusia irrotuksen yhteydessä rikkoontuneiden tilalle, ja yksi jäi vielä ensi viikolle tulonpäälle.

Maalattujen muovien asennushan on mitä parhainta hommaa, ja ne suhahti paikalleen pikavauhdilla. Vielä tuo pikkulista odottelee sitä kiinnikettä.

Takaluukkuun löysin alkuperäiset vetokoukkusarjan sivutuet ja niille harvinaiset alkuperäiset huovat, jotka peittää tuet taakseen.

Alustan pesu ja siistiminen

Se olikin sellanen 15-tuntinen työrupeama, kun pesin alustan ja fiksasin pyöränaukot. Aloitin purkamalla muovit, joissa taas oli sitä itteään ihan riittävästi.

Pohjan sumuttelin ensin liuotinpesulla, ja perään ruiskuttelin Glymin TFR:ää vaahdottimella. Käytin pesurin turbosuutinta ja sen perään 0-asteen pistesuuttimella olevaa suihkuputkea, niin vanhat koppurat massat ja kurat sai kivasti kyytiä. Sillä välin kun pohja kuivui, tein saman operaation pyöränkoteloihin. Pesun jälkeen puhdistin pinnat irtoliasta ja pintaruosteesta erilaisilla teräsharjalaikoilla. Koteloihin sivelin samaan tapaan kuin Cossussa Temadurin tummanharmaata (Galinit grau). Mustat osat sai pintaansa puolikiiltävää mustaa. Näissä olen käyttänyt Molotowin sprayta, joka on osoittautunut aivan huipputuotteeksi. Mitään jarruremonttia en jaksanut alkaa ehjään tavaraan tekemään, joten harjailun jälkeen pinnat tinnerillä puhtaaksi ja väri päälle. Sävy on joku Carrepin korjausspray, minkä aikanaan hain vastaamaan keltapassivointia. Levyjä fiksailin aidolla Hammeriten tavaralla. Ei tuo nyt mikään näyttelytason suoritus ole, mutta onpahan siistimpi.

Pohjaan ruiskutin koko matkalta uutta suojaa, samaa vahamaista Dinitrolia kun kynnyksiinkin.

 

 

 

 

 

Pyyhkimen varren olin jo maalannut aiemmin hyllyyn, ja kun tässä oli toimiva mekanismi, niin maalasin tuon keskimorkulan vielä uusiksi. Galinit grauta tämäkin ja päällä sama satiinilakka kun kyljissä ja puskureissa.

 

 

Josko vihdoin sitten pääsis tekemään tuota maalipintaa kuntoon. Sittenpä se itseasiassa alkaakin olla siinä syksyn osalta. Lisää viimeistelyä teen sitten kun MR ikä alkaa olla täynnä.