Musiikkia herrasväelle

Takapäähän halusin asentaa irrallisen diskantin midbasson päälle, joten mallinsin kauluksen ja tulostin sen 3D tulostimella. (Antti)

Ässään haluttiin alkuperäishenkisesti piilotetut, mutta kuitenkin hyvät musiikkivermeet, joten päädyimme erillissarjan kaiuttimiin, joita ohjataan vahvistimen kautta, ja päätelaitteeksi valittiin tuttu Kenwoodin laadukas 1DIN BT soitin.

Alkuperäisiin asennuskauluksiin muovihitsattiin SPL:n omat kaulukset, joihin kaituttimet saatiin kiinni. Paketin päälle asennettiin 3D tulostettu diskantin kannattaja.

Kaiuttimeksi tulivat SPL Dynamicsin 4 ja 6.5-tuumaiset erillissarjat. SPL:n kartio oli soppelisti samaa sävyä auton korin kanssa, vaikkei ne toki sieltä alkuperäisten ritilöiden alta näykkään. Vaikka erillissarja on äänellisesti toki mieluisampi, on alkuperäishenkisissä asennuksissa hankala piilottaa irrallinen diskantti jonnekkin. Niinpä takakaiuttimien osalta päädyin mallintamaan 3D kauluksen 6.5 tuuman midbassolle, jossa irtodiskantti on nostettu basson yläpuolelle. Näin ollen diskantti on ikään kuin samassa osoitteessa, eikä toista paikkaa tarvitse etsiä. 3D-malli tulostettiin lankamallin 3D tulostimilla, ja vaikkei pinnanlaatu ihan parasta mahdollista A-luokkaa olekaan, on osa kuitenkin riittävä hoitamaan hommansa.

Paketti istuu alkuperäisten ritilöiden alle siististi ja huomaamattomasti.

Etupäässä riitti kun kaiuttimille teki muovilevystä alustan, johon tuli sekä midbasso, että diskantti vierekkäin. Vahvistimena toimii Pioneerin 4x50W lankku, joka kiinnitettiin hattuhyllyn alapintaan "piiloon". Kaikki johdotuksen sukitettiin ja vedettiin alkuperäisissä johtokouruissa konttiin saakka.

Eteen riitti muovisen alustan leikkaaminen, johon sai molemmat elementit kiinni.

Asennuksista tuli soinniltaan juuri sopivan potkiva ja pehmeä, vaikka toki se subi tekisi vielä terää matalaan päähän. Subbarille toki vedettiin varmuudeksi jo kaapelit, jos sellainen sinne jossain vaiheessa tarvitaan.

Muovia kirkkaamaksi

Palikat puhdistettuna huolellisesti silikoni/rasvanpoistoaineella.

Sillävälin kun SE paistatteli maalaamon lampun alla, tehtiin pieniä maalaushommia myös tallilla. Elämää nähneet takavalot ja ovenkahvat vaativat kirkastusta, kuten myös maskin ritilä.

Lakkapinnan hyvä ominaisuus on sen helppo kiillotettavuus, joten lamput voi aina myllyttää tarvittaessa uudelleen.

Yksinkertaisuudessaan muoviset takavalot karhennettiin Ultrafine "karhuntassulla" ja päälle ruiskutettiin muovitartunta-aine. Päälle tuli perinteinen 2K kiiltävä autolakka. Lakan kanssa on toki riskinsä, jos se ei tartu kunnolla pintaan, niin se voi irrota luiskina. Kun pohjat puhdistaa hyvin ja karhentaa, sekä käyttää muovitartuntaa, on lakkaus kestänyt ainakin omassa käytössä vuosikausia muuttumatta. Tällätavoin myös oikeasti harmaantuneet tai liituuntuneet muoviosat saa jälleen kirkkaaksi.

Tuore mattalakka on vielä hieman kiiltävä, mutta mattaantuu kuivuessaan. Väri sävytettiin uudemman muoviosan mukaisesti.

Muovisten ovenkahvojen ja maskiritilän mattaharmaa pinta oli myös ottanut sen verran aurinkoa, että ne päätettiin värittää uusiksi. Maalattuna sävy myös pysyy huomattavasti kauemman, kuin all natural muoviosissa. Näissä parikymmentävuotta vanhoissa muoveissa kun ei ole tuo UV-suojakaan ollut niin kehittynyttä kuin nykyisin.

Harmaan sävy haettiin kohdalleen uudemman mersun hyväkuntoisen maskin avulla, ja maali otettiin kaksikerrostavarana, eli alla on värimassa ja päälle 70% mattausaineella lisätty lakka. Pinnasta tuli juuri sopivan satiinimainen.

Lorinser LO Kunnostus

Vanteiden lähtötilanne.

Ässän ollessa maalauksessa, oli aikaa tehdä pienempiä osakokonaisuuksia kuntoon. Yksi näistä pienemmistä, mutta erittäin tärkeistä ulkonäköön liittyvistä asioista oli auton vanteet. Koska Lorinserin leveähuuliset LO:t ovat melkoisen tyyriitä ja todella hankala löytää, haluttiin niiden kunnostus tehdä huolellisesti. Tämän vuoksi koko kunnostustoimenpide ulkoistettiin Sastamalassa majaa pitävän Rimfix Oy:n hoidettavaksi. Rimfix oli vakuuttanut osaamisellaan allekirjoittaneen jo aiempia projekteja katsellessa, joten luotto LO:iden kunnostuksen onnistumiseen oli kova.

Kanttarijäljet sorvattuna, ja puhdistettuna lasikuulapuhalluksella.

Vanteet vietiin juurikin siinä kunnossa Jukalle, kuin ne aikanaan meille tulivat samalta myyjältä kuin itse SE:kin. Vanteet olivat suht hyvässä kuosissa, mutta alkuperäinen lakka oli krakeloitunut kauttaaltaan ja olihan niitä kanttarijälkiäkin päässyt syntymään. Varastoinnin aikana vannenipun päältä tippunut vanne korjautettiin ennen kunnostusta L-Weldiltä ja sen pieni lommo oikaistiin.

Karkeamman hiontarakeen seasta löytyy lopulta vanne. Ensimmäinen hionta tasoittaa pinnan ja tekee siitä silkkisen kiiltävän.

 Vanteiden kunnostus aloitettiin lasikuulapuhaltamalla ne kauttaaltaan. Alkuperäinen maali oli melkoisen tiukassa, joten puhallus vei aikaa. Puhtaat vanteet käytettiin seuraavaksi sorvin kautta, ja kanttarijäljet sorvattiin pois.

Pohjiltaan valmiit vanteet kiinnitettiin seuravaksi tärykiillotuskoneeseen, jossa rummussa oleva keraaminen rae yhdessä kiillotusnesteen kanssa hierovat pintaa tapauksesta riippuen muutamista kymmenistä minuuteista muutamiin tunteihin. Lorinsereiden kanssa käytettiin ensin karkeampaa keraamista hiontakiveä ja vielä uudelleen hierottiin hienommalla rakeella.

Lorinserin materiaalista johtuen alumiinin ominaisväri on hieman tummempi, kuin huippulaadukkasissa alumiiniseoksissa, ja kiillottumisominaisuudet ovat hieman heikommat Jukan mukaan. Vaikka maestro ei itse aivan sataprosenttisen tyytyväinen ollutkaan lopputulokseen, tuli vanteista meidän mielestämme aivan jumalaisen komeat!

Kiillotetut vanteet käsiteltiin vielä alumiinin pinnoitteella, hapettumisen estämiseksi. Nyt kun vielä muistaa vahailla pyöriä riittävän usein, pysyy upea kiilto harrastekäytössä pitkään.


Kiitokset Rimfix Oy /Jukka!

Ässän ylimaalaus

Ässä sepittynä ja matka alkaa kohti Seinäjokea ja Jokiahon automaalausta.

Lokakuun lopulla Petrin ässä lähti maalattavaksi Jokiahon automaalaukseen seinäjoelle. Maalarin valintaan vaikutti huippuhyvä maalausjälki Juhan 250B W123:n kanssa edellisvuodelta. Ässä oltiin purettu tekniikkaa lukuunottamatta kokonaan kesän ja syksyn 2016 aikana.

Kaikki lasit irroitettiin listoineen pois maalauksen ajaksi parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Takalasin alanurkat ovat niitä perinteisimpiä W126 korisen korroosikohteita.

Ruostuneet kohdat uusittiin hitsaamalla tuoretta peltiä, ja paikat pohjamaalattiin epoksilla.

Värivalinnassa ei ollut ongelmia, sillä selvää oli että alkuperäissävy pysyy ja helmat ja puskurit maalataan alkuperäisellä värrillä mattapinnalla. Jonkun verran pöhjätöitä jäi myös Jokiaholle, mutta suurimmat ruostekorjaukset tehtiin etukäteen. Isonkyrön naapurissa asuva Jouppilan Tommi teki ässään kaikki hitsaustyöt todella siististi. Suurimpia kohteita oli takakontin sivukotelo, jota varten kävin hakemassa korjauspalan Lahden takuupurkamosta.

Hyväkuntoinen takakulma löytyi Lahden Takuupurkamolta, ja leikattiin kokonaisuudessaan mukaan.

Käytännössä koko sivukotelo vaihdettiin puskurin kiinnikkeineen. Sattumalta varaosa-auto oli lähes identtinen, jopa väreiltään Petrin auton kanssa, joten edes sävyeroa ei syntynyt. Samalla Tommi korjasi muutaman pienemmän reijän korista, tulppasi ylimääräisen antenninpaikan, ja hitsasi ikkunan tiivisteurat kuntoon. Erittäin iso kiitos laadukkaasta työstä!

Ässä tuoreessa alkuperäis Nauticblau värissä jouluviikolla 2016.

Maalaus valmistui sopivasti jouluksi, joten Petri sai melkoisen mieluisan joululahjan itselleen. Seuraavana olisikin sitten vuorossa kokoamista. Ensimmäisenä työlistalla on ikkunat ja kojelaudan asennus.

Pinnanlaatu oli jälleen takuuvarmaa Jokiahon osaamista!

Myös helmat saivat ylleen alkuperäisen sävyn ja satiinilakan.