Konehuone kuosiin

Coupen konehuone oli aavistuksen rivon oloinen ostaessa. Moottorin päätymuovi oli halki, ja venttiilikopan maali oli pahoin lohkeillut. Koppaa on ilmeisesti kahta erilaista, magnesiumseoksesta ja alumiinista valmsitettua. Oli niin tai näin, on molemmissa samaa maaliongelmaa, eli ajan saatossa alkuperäinen maali alkaa lohkeilla. Jos maalia on ollut kopan sisäpuolella, se voi irrota myös nokkien päälle ja sitäkautta öljyn kiertoon.

Alkuperäinen maali oli jo pahasti lohkeillut.

Pelkällä paineilmalla lähti jo tämän verran lisää maalia.

Ensitöikseni tilasin uuden tiivistesarjan Motonetista, ja se saapuikin parissa päivässä. Kopan irrottelin ja otin mukaan työpaikalle pesua ja purkua varten. Samalla korjasin jo aiempien omistajien jäljiltä korkatut puolapoteron kierteet Helicoileilla. Matka jatkui siitä puhallukseen jossa koppa putsattiin lopuista maaleista alumiinioksidilla. RAL Sävykartasta vertasin vastaavaa vaaleanharmaata sävyä, ja päädyin RAL 7044 Silk grey väriin. Alkuperäisessä maalissa on hieman helmiäistä mukana, mutta mikään metallihohtoväri sekään ei oikeastaan ole. Uusi maali on ihan ilman kiteitä.

Kansi puhallettu alumiinioksidilla.

Ja uusi pulverimaali pinnassa.

Uudet tiivisteet paikallaan.

Pulverimaalauksen jälkeen asensin uudet tiivisteet ja kasasin kannen sisään tulevat osat takaisin paikalleen.  Uuden kopan pultit olin jo hankkinut marmorilta aiemmin. Kamat kasaan ja kansi momentiin.

Myös koneen etumuovi kunnostettiin.

Koneen etumuovin korjasin muovihitsaamalla, ja kevyen kittauksen jälkeen maalasin sen 2K mattamustalla pisaroimalla. Samalla uuden värin sai jarrujen hydelohkon kansi. Muuten konehuone putsailtiin kauttaaltaan. Pieni kunnostusprojekti, mutta suuri vaikutus kokonaisuuteen.

Coupe kokoon

Maalauksen jälkeen kunnostelin vielä auton pisteosia. Etu-umpiot tehtiin usemmista umpioista valiten parhaat osat. Lasit on alkuperäiset, kuten myös umpion rungot. Alkuperäiset takavalot olin jo aiemmin hankkinut hyllyyn, ja ne vaihtuivat tarvikkeiden tilalle. Myös vilkut vaihdettin parempiin.
Keulamaski kunnostettiin lämmittämällä haalistunutta muovia ja käsittelemällä se hoitoaineella. Listat kiillotettiin koneella, kun ei uusiakaan enää kovin halvalla löydy.

Sisusta kasattiin paikalleen, ja uudelleen lakatut jalopuut vesihiottiin ja kiillotettiin ennen asennusta. Nahoille tein vielä furniture clinicin tuotteella kevyen värjäyksen. Sisälle tuli myös kaikki uudet polttimot ja uuden kangasmatot.

Auton mukana tulleet kammottavat Tomasonin vanteet lähtivät myyntiin ja tilalle tuli omasta varastosta Aidot AMG monoblockit 17"x7,5" eteen ja 17"x8,5" taakse. Renkaina on Goodyearin 215/45R17.

Aikaa oli kulunut kolmeviikkoa projektin aloituksesta, joten kohtuullisessa aikataulussa tämä väliprojekti saatiin takaisin ajokuntoon. Hifistelyä siellä täällä tapahtui kyllä myöhemminkin. Muun muassa ne Hifit, jotka vaihtuivat Ground-Zeron tuotteisiin, poislukien soitin joka on Kenwoodin BT malli. Kaikki kaiuttimet asenettiin ilman modifiointia alkuperäispaikkoihin. mm. Taakse laitettiin asennuskaulukset, jotka kiinnitetään alkuperäisesti klipseillä.

Talvivanteiksi löytyi hyvillä Hakkapeliitan nastoilla alkuperäiset 15x7" kasireijät ET41, eli ne myös mahtuvat paikalleen. Suuremmalla ET:llä ne eivät enää mahdu. Tällaisilla vanteilla auto oli aikanaan lähtenyt tehtaalta. Vanteet irrotettiin renkailta, ja ne lähti puhallukseen kaikki 5kpl, mukaan lukien siis myös varapyörä. Pintaan pulveroitiin uusi hopea ja keskimerkit uusittiin kromitähtisiksi versioiksi.
Juuri talven alla päätin kuitenkin laittaa auton talliin seisontaan, ettei sillä tarvitse ajella tuolla suolavellissä. Tässä vaiheessa työlistalle jäi vielä konehuoneen siistiminen ja venttiilikopan maalaus. Kopan tyyppivika on, että maali alkaa lohkeilemaan, ja siitä tulee melko rivon näköinen.

Ruosteet on

Puskurin irroitus paljasti koko totuuden pikku "ruvesta".

Ihan ruostettomana ei autoa sentään myyty, vaan kuprua näkyi siellä täällä. Toki ostohetkellä jo huomasin, että pelkällä pintakuprujen poistolla ei ruostekorjauksen suhteen taida päästä. Pahin ongelma löytyi peräpäästä, takavalon alta. Kun maalit ja ruvet oli raaputeltu puukolla pois, löytyi paikalta ihan silkkaa tyhjyyttä. Samaa ongelmaa löytyi myös toiselta puolelta hieman alempaa.

Kun pinnat oli puhdistettu teräsharjalaikalla, löytyi myös jo aiemmin tehtyjä ruostepaikkauksia samoilla alueilla. Leikkasin ruosteet pois ja tein ympäröiville alueille kemiallisen ruosteen poiston. Päätin helpottaa itseäni osien suhteen, ja kävin leikkaamassa varaosa-autosta sopivat korjauspalat molemmin puolin. Osat hitsasin tutuksi tulleen Mersupurkajan Arin luona. Kotona tein pinnoille vielä kevyen hiekkapuhalluksen ennen epoksipohjamaalia. Maalin kuivuttua tiivistin saumat kauttaaltaan koriliimalla.

Ruostetta löytyi myös niistä perinteisistä paikoista, eli ovien ulkopanelien yläreunoista, johon lika ja kura jää usein makaamaan, jos autoa ei pestä riittävän usein. Tälläkertaa tosin ovet ja kyljet olivat jo aiemmin maalattuja, joten syy löytynee hätiköidysti tehdyistä korjauksista.

Aivan ensimmäisen lähti vermokupit kahvojen alta.

Perinteisiä ruostepaikkoja oli jo aiemmin korjailtu.

Eräs itseäni ärsyttänyt tekijä oli väärään kohtaan porattu sivuvilkku. Toisen puolen lokari oli alkuperäinen, ja toinen tarvike, ja alkuperäiseen oli maahantulon yhteydessä porattu reikä vilkulle, mutta aivan väärään kohtaan. Vanha reijä tulpattiin, ja uusi tehtiin sabluunan avulla oikeaan paikkaan.




"uudessa" luukussakin oli hieman sanomista, mutta se oli huomattavan paljon terveempi.

Takaluukun kanssa ei päästykään pelkällä korjauspalalla, vaan listan irroittamisen jälkeen näki todelliset vauriot. Ruoste oli syönyt pitkän matkaa kilvenvalojen aluetta, joten päätin vaihtaa koko luukun. Korvaava luukku löytyi onneksi sopuhintaan, ja sopivasti oiken värisenä Järvenpäästä.

Korin hitsaamisen jälkeen pinnat kitattiin, ja maalattiin hiontavärillä. Vesihionnan jälkeen ruiskutin pintaan uuden Blauschwartz metallivärin ja kirkaslakan. Maalaus toimitettiin omassa autotallissa, suhteelisen ahtaassa ympäristössä. Koska olosuhteet oli mitä oli, kyljet vesihiottiin maalin kuivuttua ja kiillotettiin koneellisesti.

Irto-osat hiontavärissä.

Korin maalaus tehtiin ensin, ja perään uutta väriä saivat irto-osat kuten lokasuoja, takaluukun E-paneli, molemmat puskurit ja kylkimuovit helmoineen. Samalla Kylkien ja puskurien väri vaihtui vääränlaisesta hopeasta alkuperäiseksi Alto Grey harmaaksi. Myös varapyörän kotelo puhdistettin pintaruosteesta, ja maalattiin uudelleen.

Kasaus jo kovasti työn alla.



Panelien alle ruiskutettiin suojaksi Tectylin ML kotelosuojaa.



Puuttuneet Sportline merkit löysivät paikkansa etuhelmoista.



Varapyörän kotelo oli päässyt kastumaan ja täten muodostanut pintaruostetta.

Kaikki maalaukset hoidettin omassa ahtaassa autotallissa arki-iltoina viikon aikana. Viikonloppuna kori jo vesihiottiin ja myllytettiin. Tässä vaiheessa koko projektiin oli mennyt aikaa reilu pari viikkoa.