sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Raato



Purkaminen paljasti melkoisesti epätoivottuja yllätyksiä.

Myös keulasta löytyi vanhoja kolarikorjauksia.

Pahin kohta löytyi takapuskurin alta oikeasta kyljestä.

Aika lohduton näky.
Joskus kesäkuun nurkilla 2013 auto saatiin Pohjanmaalle ja laitettiin viikon ajon jälkeen suoraan seisontaan. Tallilla sattui olemaan hvyin tilaa sillä oma projektini -59 Cadillac oli juuri maalattavana ja saapuisi takaisin vasta syksyllä. Petri purki auton osiin ja totuus alkoi paljastua. Aina ei tarvinnut juuri pulttejakaan availla kun osia sai irroitettua ihan ilmankin. Huonostihan ne tuohon ilmaan kiinnittyy kun kaikki kiinnityspaikat on varissut pölynä ilmaan. Siitä alkoikin koko kesän kestänyt osien metsästys ympäri Suomenmaata. Suurimmaksi ongelmaksi  muodostui hyvien alkuperäis etulokarien hankkiminen. Lopulta auton alkuperäisistä ja uusista melkein hyvistä tehtiin hitsaamalla yhdet hyvät lokasuojat. Suurena apuna osien haalimisessa oli Mäntsälässä majaa pitävä Ari S ja ilman hänen purkuautoistaan sopivasti saatuja osia ei tästä projektista olisi tullut yhtään mitään. Ja sitä osaahan tarvittiin. En oikeastaan edes tiedä kuinka monta farmarin perällistä kiikutin tavaraa tuohon lankkuun kesän aikana ja vielä pitkälti loppuvuoteen asti. Purkuautoista yritettiin etsia aina parhaat vaihtoehdot ja idea oli että kun kerran autoa on alettu kunnostamaan niin tehdään sitten loppuun asti.
Ensimäisellä reissullani kyselinkin kuinka paljon otan korjauspalaa mukaan auton takanurkkaan. Aluksi takavalon alle tarkoitettu pala paisui lopulta koko takalonkaksi jonka joutuisi vaihtamaan että ruosteet saataisiin kitkettyä. Jostain kumman syystä auton ovet ja konepelti olivat varsin hyvät mutta takaluukku ja koko perän alue vaikutti että sitä oltaisiin säilytetty merivesialtaassa.

Mäntsälästä haettua korjauspalaa sovitetaan hieman pienemmäksi.


Juhan harteille jäi yllättäen hitsausurakka.

Uusi nurkka liimattuna paikalleen,



Ei siinä oikein varmaan ketään naurattanut kun totuus auton kunnosta selvisi. Ihan pikkukorjauspaloilla ei tämän korjauksessa selvittäisi. Keskimmäinen veljeksistä Juha, joka avusti pitkältä Cadillacinkin hitsaustöissä tuli mukaan projektiin ja jeesasi hitsausten kanssa. Mäntsälästä matkaan lähtenyt lonkka siivottiin ylimääräisistä pelleistä ja samalla autosta poistettiin vastaava pala. Kukaan meistä ei ole mikään autopeltiseppä eikä vastaavia näin rajuja korjauksia oltu ennen tehty, mutta pohjalaisella jääräpäisyydellä saimme palan paikalleen ja jopa suurinpiirtein oikean paikkaan.

Varapyöränkotelon reunasta vielä puuttuu peltiä.

Pohjan kylki rakennettuna uudelleen.

Hiomistyötä riitti, ja asento oli mitä ergonomisin.


Pohja maalattuna orkkissävyyn.


Mielenkiintoinen hitsausurakka lankesikin allekirjoittaneen harteille kun kaikki puuttuva pelti pitäisi taikoa takaluukun pohjalle, varapyörankotenlon ja runkotolppien ympäristöön. Hitsaukset alkoivat jo näyttää hyvältä kun aloimme raapia pyöränaukoista sikafleksiä pois. Mielenkiintoisena kikkana ilmeisesti edellinen omistaja oli paikannut ruostereijät mehukattipurkista leikatuilla muovinpaloilla ja sikafleksillä. Velimies ounastelikin että taitaa sikafleksi olla ollut tarjouksessa Keuruun K-raudassa ennen kuin auto on pitänyt keväällä -13 katsastaa  :roll:

Siälokasuojat menivät uusiksi.
Takaluukun hitsisaumat hiottiin ja saumattiin koriakryylillä. Päälle maalattiin aluksi epoksi ja pintaan alkuperäisen kaltainen mattaharmaa akryyli. Alkuperäisen sisälokasuojan ulompi osa vaihdettiin kuskin puolelle ja päälle hitsattiin takakaaren korjauspala. Etuvalojen takapuolelle hitsattiin palat kummallekkin puolelle ja toiselle puolelle sen verran suuri että se oli otettava varaosaautosta. Takahiekkapeltiä jouduttiin oikomaan sillä siinä oli vanha kolarivaurio. Helmojen pintaruosteet hiottiin ja lokasuojien alapuolelle tehtiin pieniä korjauksia. Hyväpeltinen E-luukku löytyi foorumin kautta Aurasta. Mäntsälästä puolestaan alkuperäinen Oriksen irroitettava vetokoukku joka sovitettiin autoon ennen maalarille vientiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti