A124 - Ruosteet pois ja väriä päälle

Saatuani auton hallille, aloitin heti purkamaan sitä tarvittavilta osin, että näen vaurioiden laajuuden. Purin takapenkit ja sivuverhoilut, muovihelmat ja kylkipanelit pois tieltä. Lähes virheettömän alkuperäisen PVC massan alta sitten löytyikin rapeutta, muttei ehkä ihan niin paljon kuin pelkäsin. Käytännössä kaikki ruosteet oli saaneet alkunsa kumitulppien ympäriltä. Auton korissa ja alustassa ei sitten muualla ruostetta ollutkaan, mikä teki tilanteesta hyvin erilaisen jos vertaa vaikkapa saman mallisarjan sedaniin, missä melko varmuudella on yleensä helmojen nostokohdat ja takakelkan kiinnikkeet mädäntyneet. Ne olivat tässä täysin ehjät. Ainoat ruosteet löytyi vasemman etu-umpion takaa etummaisen sisälokarin kulmasta, sekä samaisen lokasuojan kaaren etureunassa oli pieni rupi.

Massan alta rapisi mukavasti tavaraa.

Reikää on, muttei sitten kuitenkaan niin pahasti.

Ja toinen puoli samassa tilassa.

Avo ehti olla hallilla reilun viikon, kunnes matka jatkui siitä Lammille Simolan Larille. Halusin että tämän tason autoon tehdään korjaustyöt oikeasti ammattitaidolla, joten ammattimies sai ne hoitaakseen. Takasisälokareihin hankin korjauspalat Aeromotorsilta, ja annoin Larille ohjeeksi käyttää niistä sen verran kuin on tarve. Etu-umpion taustan mestari lupasi leipoa omin käsin pellistä uusiksi.

Kohti Lammia.

Auton ollessa nyt poissa vaivoista, jatkoin korjaushomma irto-osilla. Etulokarin nappasin mukaan, joten siitä korjasin kaaren pikku rupiongelman ja häivytin sen ruiskulla uudelleen. 

Ruostekorjaus ja epoksi

Hionnan jälkeen häivytys massalla ja lakalla.

Lopuksi vesihionta ja kiillotus.

Isompi juttu oli auton konepelti. Tarina oli mennyt niin, että auto oli tullut Suomeen aikanaan E-malliksi faceliftattuna, kuten nämä melkein aina on. Aiempi omistaja oli alannut autoa jo palauttaa vakiokuntoon hankkimalla siihen vanhanmallin konepellin, maskin ja etuvalojen lasit. Tässä oli kuitenkin käynyt niin, että hänelle oli purkaamosta myyty väärän mallinen pelti, millaista en itse tiennyt olevan edes olemassa. Pelti on toki "vanhanmallinen", mutta se on niin vanha, että se on mallista, missä ei ole lämmitettyjä pissapojan suuttimia. Näin ollen pellin alapuolelta puuttuu peltikouru, johon pissapoikien letkut ja vermeet tulevat piiloon. Tämähän ei luonnollisesti käynyt päinsä, vaan uudesta siististä maalipinnasta huolimatta pelti meni vaihtoon. 

Uusi-Vanha pelti löytyi saman värisenä.

Pelti ei ollut virheetön, muttei huonokaan. Pääasia että oli aito MB osa.

Ruosteet korjattuna ja epoksi pinnassa.

Alapuoli maalattuna pintaväriin.

Ja takapää satiinimustaksi.

"Uusi" vanha pelti löytyi harrastajakaveriltani Arilta. Se oli alunperinkin ollut saman värinen, mutta vuosia seistyään purkuautossa oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Hion maalarin suosituksestapellin ulkopinnat pellille asti. Operaatio otti kaksi työpäivää ja yli 50kpl hiomalaikkoja. Aloitin hionnan karkealla 120 laikalla, jonka jälkeen siirryin 240:iin ennenkö maali oli puhki. Viimeistely tehtiin 400 laikalla kuivana. Sisäpuolelta kävin pintaruosteet läpi teräsharjalaikoilla, ja pensselöin niihin vielä varmistukseksi ruoste konvertteria. Lopuksi hionta ja pohjamaalaus epoksilla. Vesihionnan jälkeen ruiskutin pellin sisäpinnat itse kotona edestä korinväriin ja takapäästä mattamustaksi alkuperäiseen tyyliin. Pinnan maalauksen jätin suosiolla paikalliselle ammattilaiselle.