Ruosteet on

Puskurin irroitus paljasti koko totuuden pikku "ruvesta".

Ihan ruostettomana ei autoa sentään myyty, vaan kuprua näkyi siellä täällä. Toki ostohetkellä jo huomasin, että pelkällä pintakuprujen poistolla ei ruostekorjauksen suhteen taida päästä. Pahin ongelma löytyi peräpäästä, takavalon alta. Kun maalit ja ruvet oli raaputeltu puukolla pois, löytyi paikalta ihan silkkaa tyhjyyttä. Samaa ongelmaa löytyi myös toiselta puolelta hieman alempaa.

Kun pinnat oli puhdistettu teräsharjalaikalla, löytyi myös jo aiemmin tehtyjä ruostepaikkauksia samoilla alueilla. Leikkasin ruosteet pois ja tein ympäröiville alueille kemiallisen ruosteen poiston. Päätin helpottaa itseäni osien suhteen, ja kävin leikkaamassa varaosa-autosta sopivat korjauspalat molemmin puolin. Osat hitsasin tutuksi tulleen Mersupurkajan Arin luona. Kotona tein pinnoille vielä kevyen hiekkapuhalluksen ennen epoksipohjamaalia. Maalin kuivuttua tiivistin saumat kauttaaltaan koriliimalla.

Ruostetta löytyi myös niistä perinteisistä paikoista, eli ovien ulkopanelien yläreunoista, johon lika ja kura jää usein makaamaan, jos autoa ei pestä riittävän usein. Tälläkertaa tosin ovet ja kyljet olivat jo aiemmin maalattuja, joten syy löytynee hätiköidysti tehdyistä korjauksista.

Aivan ensimmäisen lähti vermokupit kahvojen alta.

Perinteisiä ruostepaikkoja oli jo aiemmin korjailtu.

Eräs itseäni ärsyttänyt tekijä oli väärään kohtaan porattu sivuvilkku. Toisen puolen lokari oli alkuperäinen, ja toinen tarvike, ja alkuperäiseen oli maahantulon yhteydessä porattu reikä vilkulle, mutta aivan väärään kohtaan. Vanha reijä tulpattiin, ja uusi tehtiin sabluunan avulla oikeaan paikkaan.




"uudessa" luukussakin oli hieman sanomista, mutta se oli huomattavan paljon terveempi.

Takaluukun kanssa ei päästykään pelkällä korjauspalalla, vaan listan irroittamisen jälkeen näki todelliset vauriot. Ruoste oli syönyt pitkän matkaa kilvenvalojen aluetta, joten päätin vaihtaa koko luukun. Korvaava luukku löytyi onneksi sopuhintaan, ja sopivasti oiken värisenä Järvenpäästä.

Korin hitsaamisen jälkeen pinnat kitattiin, ja maalattiin hiontavärillä. Vesihionnan jälkeen ruiskutin pintaan uuden Blauschwartz metallivärin ja kirkaslakan. Maalaus toimitettiin omassa autotallissa, suhteelisen ahtaassa ympäristössä. Koska olosuhteet oli mitä oli, kyljet vesihiottiin maalin kuivuttua ja kiillotettiin koneellisesti.

Irto-osat hiontavärissä.

Korin maalaus tehtiin ensin, ja perään uutta väriä saivat irto-osat kuten lokasuoja, takaluukun E-paneli, molemmat puskurit ja kylkimuovit helmoineen. Samalla Kylkien ja puskurien väri vaihtui vääränlaisesta hopeasta alkuperäiseksi Alto Grey harmaaksi. Myös varapyörän kotelo puhdistettin pintaruosteesta, ja maalattiin uudelleen.

Kasaus jo kovasti työn alla.



Panelien alle ruiskutettiin suojaksi Tectylin ML kotelosuojaa.



Puuttuneet Sportline merkit löysivät paikkansa etuhelmoista.



Varapyörän kotelo oli päässyt kastumaan ja täten muodostanut pintaruostetta.

Kaikki maalaukset hoidettin omassa ahtaassa autotallissa arki-iltoina viikon aikana. Viikonloppuna kori jo vesihiottiin ja myllytettiin. Tässä vaiheessa koko projektiin oli mennyt aikaa reilu pari viikkoa.